annikalapintie

Maahanmuuttajan solvaaminen ei ole sananvapautta

Kun halutaan kritisoida politiikkaa, viesti yleensä osoitetaan poliittisille päättäjille. Maahanmuuttajan solvaaminen, vapaaehtoistyöntekijän lasten uhkailu, tai yritys polttaa pakolaisia elävältä on mielestäni jotain aivan muuta kuin maahanmuuttopolitiikan kritiikkiä.

Maahanmuuttokriitikoiksi itsensä määrittelevät ovat perin juurin huolissaan mielipiteen- ja sananvapaudesta. Sananvapauteen meillä kaikilla on oikeus YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 19. artiklan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan ja Suomen perustuslain 12 § mukaisesti.

Sananvapauden uudet airuet yllyttävät toinen toistaan käyttämään vapauttaan ja ilmaisemaan mielipiteitään. Tämän voi tehdä muun muassa levittämällä törkeyksiä verkossa valeprofiilin suojissa, liimailemalla lappusia pimeässä illassa lyhtypylväisiin, töhertämällä yöllä hakaristin jonkun oveen tai ampumalla ilotulitteita sotaa paenneita lapsiperheitä päin.

Tämä porukka tosin unohtaa mainita, että perustuslain mukaisesti ”Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.” Näitä tarkempia säännöksiä on muun muassa rikoslaissamme. Rikokseen yllyttäminen, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus ja laiton uhkaus eivät ole sananvapautta, vaan Suomen lain mukaan rikoksia.

Oikeus sananvapauteen tarkoittaa tosiasiassa sitä, ettei sananvapautta rajoiteta ennakkosensuurilla. Jälkikäteen jokainen sen sijaan vastaa sanoistaan.

Näiden niin sanottujen maahanmuuttokriitikoiden käsitys sananvapaudesta on naiivi fantasia. He kuvittelevat voivansa töräytellä sananvapauden suojissa mitä hyvänsä. Samaan aikaan he pyrkivät mitä kummallisimmin keinoin estämään kanssaan eri mieltä olevien mahdollisuuden puhua. Faktoja ei näköjään tällaisten maahanmuuttokriitikoiden yksinhuuteluun kaivata.

Kirjailija Jari Tervon rasismia käsittelevästä blogista aiheutunut poru toi voimalla esiin loukatut, uhriutuvat maahanmuuttokriitikot. Keskustelu itse asiasta, eli vihapuheiden muuttumisesta vihateoiksi jäi vähemmälle.

Hiljainen vaitiolo vihapuheiden Suomessa on hiljainen hyväksyntä rasistien mekkaloinnille.

Puheenvuoroni 14.10.2015 eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa vihateoista ja rasismista Suomessa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Maahamme tulijan solvaaminen ei todellakaan ole sananvapauta,mutta onko sananvapautta arvostella sisäministeriä rajavalvonnan laiminlyömisestä ?

Seppo Huhta

Jos ja kun kerrotaan mamujen rikoksista kuten Tapanilassa jo tapahtuneesta mamujen tekemästä raiskauksesta - toisessa uhrina vammainen - ja Oulun mamun tekemistä kirvesmurhasta niin onko se sananvapautta vai rikos,koska ainahan joku voi katsoa,että on väärin kertoa,että kysymyksessä oli "maahanmuuttaja" ? !

Esa Niemi

Ja yksittäistapausten ei pitänyt edustaa laajempaa joukkoa, mutta sitten taas tulee joku vieläpä kansanedustaja, joka käyttää juuri yksittäistapauksia edustamaan laajempaa joukkoa.

Jaakko Häkkinen

"Näiden niin sanottujen maahanmuuttokriitikoiden käsitys sananvapaudesta on naiivi fantasia. He kuvittelevat voivansa töräytellä sananvapauden suojissa mitä hyvänsä."

Sanamuotoilu on turhan mustavalkoista; vain pieni osa maahanmuuttokriittisistä on rasisteja tai harrastaa vihapuhetta.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204129-vain-...

Kirjoittaja käsittelee asiaa ikään kuin kaikki maahanmuuttokriittiset olisivat vihaa tihkuvia rasisteja. Se on yhtä mustavalkoinen väärintulkinta kuin olisi väittää, että kaikki rasisminvastustajat ovat väkivaltaisia anarkisteja.

Rolle Törnroos

Jos Vasemmistoliitto ja sen kansanedustajat käyttäisivät kaiken sen tarmon ja ajan Suomen heikompiosaisten elinolojen parantamiseksi, minkä he käyttävät mamujen ja homojen puolustamiseen, niin kukaties vähempiosaisista osa voisi siirtyä hieman parempiosaisten lähelle elintasossaan.

Eduskunnan rasismikeskustelu oli kansanedustajien fraasikokoelmien luentaa ja siten täydellinen limbo eduskunnan työssä.
Suomessa ei ole rasisimia, on vain hämmennystä, ihmetystä ja suoranaista pelkoa, joka purkautuu joskus hieman kärkevästi, mutta ei ole rasismia vaan kritiikkiä päättäjiä kohtaan.

Toimituksen poiminnat