Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Wed, 13 Sep 2017 16:40:46 +0300 fi Oikeusvaltio perustuslakivaliokunnan näkökulmasta http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242810-oikeusvaltio-perustuslakivaliokunnan-nakokulmasta <p><em>Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintien puheenvuoro lakivaliokunnan, perustuslakivaliokunnan, oikeusministeriön ja Suomen Lakimiesliiton järjestämässä Oikeusvaltioseminaarissa 13.9.2017</em></p> <p>Oikeusvaltio on valtio, jonka hallintoelimet toimivat oikeusjärjestyksen mukaisesti ja jossa yksilöillä on oikeusturva muun muassa hengen, vapauden ja omaisuuden osalta. Näin oikeusvaltio määritellään kielitoimiston sanakirjassa.</p> <p>Oikeuskirjallisuudessa on esitetty myös jossakin määrin laajempia kuvauksia oikeusvaltioon kuuluvista ainesosista. Näitä ovat ensinnäkin, että valtio on organisoitu oikeussäännöin ja toiseksi, että niin valtioelinten ja viranomaisten kuin kansalaistenkin on toimittava näiden oikeussääntöjen mukaisesti. Valtioelimet ja viranomaiset ovat lisäksi oikeusvaltiossa sidottuja erityiseen, vaikeutetuin menettelyin säädettyyn perustuslakiin. Oikeusvaltioon kuuluu myös, että yksilön oikeusasemasta (oikeuksista ja velvollisuuksista) voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa ja että yksilön asemaa suojaavat suhteessa sekä valtioon että muihin yksityisiin perustuslaissa säädetyt perusoikeudet. Vielä oikeusvaltion ainesosana on, että oikeussääntöjä soveltavat yksittäistapauksiin riippumattomat tuomioistuimet.<br /> </p> <p>Perustuslaissa oikeusvaltioperiaate saa ilmaisunsa 2 §:n 3 momentissa. Sen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.</p> <p>Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunnan työssä oikeusvaltion määritelmän eri osatekijät kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi viranomaisten toimivaltuuksien sääntelyn riittävän täsmällisyyden arviointi kytkeytyy yhtäältä julkisen toiminnan lakisidonnaisuuteen ja toisaalta perusoikeuksen suojaan.</p> <p>Perustuslakivaliokunta on lisäksi usein kiinnittänyt huomiota oikeusturvan ja tuomioistuimien merkitykseen toimivan oikeusvaltion kannalta. Valiokunta on muun muassa vuonna 1980 pitänyt tarpeellisena painottaa, että oikeuslaitoksen nopean ja varman toiminnan turvaaminen on oikeusvaltion olennainen tunnusmerkki ja ensisijainen tavoite (PeVM 30/1980 vp,A s. 2; arvioitavana oli oikeuskanslerin kertomus vuodelta 1979).</p> <p>Perustuslakivaliokunta on myös kiinnittänyt huomiota – viimeksi sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä (PeVL 26/2017 vp) – siihen, että perustuslaissa säädetyt oikeusturvan takeet saavat myös muiden perusoikeuksien toteutumisen kannalta keskeisen merkityksen. Muidenkin perusoikeuksien toteutuminen voi riippua viime kädessä siitä, että ihmisillä on mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, ja että yksilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.</p> <p>Oikeusturvan merkitys muidenkin perusoikeuksien toteutumisessa merkitsee muun muassa sitä, että oikeusturvaa koskevan sääntelyn selkeydelle on annettava erityinen merkitys. Esimerkiksi muutoksenhakusääntelyn sisällön on oltava helpommin kuin vain vaivoin selvitettävissä (PeVL 47/2002 vp, s. 4/I).</p> <p>Viime vuosien aikana (v. 2014-2016) perustuslakivaliokunta on useamman kerran kiinnittänyt huomiota myös oikeudenhoidon resursseihin. Tällä on kytkentä myös perustuslain 22 §:ssä säädettyyn, julkiseen valtaan kohdistuvaan yleiseen velvollisuuteen turvata perus‑ ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Valiokunta on todennut, että perusoikeuksien tosiasiallinen toteutuminen edellyttää myös oikeusturvan osalta julkisen vallan aktiivisia toimenpiteitä. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvien perusoikeuksien merkitykseen oikeusvaltion kulmakivinä (PeVL 14/2016 vp, PeVL 29/2014 vp). Jokaisen tulee saada asiansa asianmukaisesti tutkituksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin. Niin yksityishenkilöiden kuin yritystenkin tulee valiokunnan mielestä oikeusvaltiossa pystyä saattamaan asiansa oikeuden tutkittaviksi ilman pelkoa kohtuuttomista kustannuksista tai viivästyksistä. Tärkeää on myös säilyttää ihmisten luottamus siihen, että rikoksentekijät saatetaan teoistaan lailliseen edesvastuuseen. Näille perusasioille rakentuvat ihmisten turvallisuuden tunne, yhteiskuntarauha ja taloudellisen toimintaympäristön vakaus (PeVL 20/2014 vp).</p> <p>Valiokunta on lisäksi korostanut sitä, että oikeusturvan toteuttamisesta vastaavien viranomaisten perusrahoitus on turvattava riittävällä tavalla hankalassakin taloustilanteessa (PeVL 14/2016 vp, PeVL 9/2016 vp, PeVL 29/2014 vp). Tällä on merkitystä esimerkiksi yleisissä tuomioistuimissa sekä hallinto- ja erityistuomioistuimissa käsiteltävien asioiden kautta huomattavasti laajemmalle kuin vain oikeusministeriön hallinnonalalle. Viime kädessä kyse on paitsi perusoikeuksien turvaamisesta myös yhteiskunnan toimivuudesta huolehtimisesta. Valiokunta on pitänyt välttämättömänä, että talousarviota ja kehyspäätöksiä valmisteltaessa toimintamenojen vähentämisen vaikutukset oikeusturvaan arvioidaan huolellisesti. Vain näin voidaan luoda riittävä perusta oikeusvaltion turvaamiseksi (ks. myös PeVL 29/2014 vp).</p> <p>Valiokunta on kannanotoissaan pitänyt myös välttämättömänä toteuttaa pidemmällä aikavälillä tarkoituksenmukaiset oikeudenhoidon rakenteelliset, menettelylliset ja muut uudistukset sekä toimenpiteet oikeusturvan kehittämiseksi siten, että oikeusturvan taso vastaa perustuslain ja Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten vaatimuksia. Valiokunta on pitänyt esimerkiksi oikeudenhoidon uudistamisohjelmaan aikanaan sisältyneitä hankkeita pääosin perusteltuina ja kiirehtinyt lainsäädäntömuutosten ja muiden toimenpiteiden asianmukaista valmistelua (PeVL 29/2014 vp, PeVL 19/2016 vp).</p> <p>Perustuslakivaliokunta on myös ilmaissut huolensa säästöjen vaikutuksista erityisesti oikeudenhoidon laatuun, käsittelyaikoihin ja henkilöstön jaksamiseen (PeVL 20/2014 vp.) Perustuslakivaliokunta on tuomioistuinten resurssien osalta kiinnittänyt huomiota myös siihen, että ruuhkautuneiden alioikeuksien tilannetta on joinakin vuosina helpotettu eduskunnan antaman lisärahoituksen avulla. Tällainen tilapäisrahoitus lisää osaltaan määräaikaisten tuomarin virkojen käyttöä, mitä ei voida pitää asianmukaisena. Valiokunta korostaa, että tuomioistuinten pitkäjänteinen toiminta tulee turvata riittävän perusrahoituksen avulla.</p> <p>Lähestyttäessä tämän päivän seminaarin eri teemoja perustuslakivaliokunnan näkökulmasta voidaan siis sanoa, että esimerkiksi oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvät perusoikeudet ovat merkittävä osa oikeusvaltion kulmakiviä. Edellä kuvaamani valiokunnan kannanotot osoittavat mielestäni, että myös toisen paneelikeskustelun teemaan – Maailman paras oikeusvaltio 2030? – on syytä suhtautua vakavasti ja pitäen mielessä julkisen vallan vastuun turvata perus‑ ja ihmisoikeuksien toteutuminen myös oikeudenhoidon alalla.</p> <p><a class="a2a_button_facebook" href="https://www.addtoany.com/add_to/facebook?linkurl=http%3A%2F%2Flapintie.vas.fi%2F2017%2F09%2F13%2Foikeusvaltio-perustuslakivaliokunnan-nakokulmasta%2F&amp;linkname=Oikeusvaltio%20perustuslakivaliokunnan%20n%C3%A4k%C3%B6kulmasta" title="Facebook" rel="nofollow noopener" target="_blank"></a><a class="a2a_button_twitter" href="https://www.addtoany.com/add_to/twitter?linkurl=http%3A%2F%2Flapintie.vas.fi%2F2017%2F09%2F13%2Foikeusvaltio-perustuslakivaliokunnan-nakokulmasta%2F&amp;linkname=Oikeusvaltio%20perustuslakivaliokunnan%20n%C3%A4k%C3%B6kulmasta" title="Twitter" rel="nofollow noopener" target="_blank"></a><a class="a2a_button_google_plus" href="https://www.addtoany.com/add_to/google_plus?linkurl=http%3A%2F%2Flapintie.vas.fi%2F2017%2F09%2F13%2Foikeusvaltio-perustuslakivaliokunnan-nakokulmasta%2F&amp;linkname=Oikeusvaltio%20perustuslakivaliokunnan%20n%C3%A4k%C3%B6kulmasta" title="Google+" rel="nofollow noopener" target="_blank"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Flapintie.vas.fi%2F2017%2F09%2F13%2Foikeusvaltio-perustuslakivaliokunnan-nakokulmasta%2F&amp;title=Oikeusvaltio%20perustuslakivaliokunnan%20n%C3%A4k%C3%B6kulmasta" a-url="http://lapintie.vas.fi/2017/09/13/oikeusvaltio-perustuslakivaliokunnan-nakokulmasta/" a-title="Oikeusvaltio perustuslakivaliokunnan näkökulmasta"></a></p><p>The post <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi/2017/09/13/oikeusvaltio-perustuslakivaliokunnan-nakokulmasta/">Oikeusvaltio perustuslakivaliokunnan näkökulmasta</a> appeared first on <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi">ANNIKA LAPINTIE Kansanedustaja, varatuomari</a>.</p> Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintien puheenvuoro lakivaliokunnan, perustuslakivaliokunnan, oikeusministeriön ja Suomen Lakimiesliiton järjestämässä Oikeusvaltioseminaarissa 13.9.2017

Oikeusvaltio on valtio, jonka hallintoelimet toimivat oikeusjärjestyksen mukaisesti ja jossa yksilöillä on oikeusturva muun muassa hengen, vapauden ja omaisuuden osalta. Näin oikeusvaltio määritellään kielitoimiston sanakirjassa.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty myös jossakin määrin laajempia kuvauksia oikeusvaltioon kuuluvista ainesosista. Näitä ovat ensinnäkin, että valtio on organisoitu oikeussäännöin ja toiseksi, että niin valtioelinten ja viranomaisten kuin kansalaistenkin on toimittava näiden oikeussääntöjen mukaisesti. Valtioelimet ja viranomaiset ovat lisäksi oikeusvaltiossa sidottuja erityiseen, vaikeutetuin menettelyin säädettyyn perustuslakiin. Oikeusvaltioon kuuluu myös, että yksilön oikeusasemasta (oikeuksista ja velvollisuuksista) voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa ja että yksilön asemaa suojaavat suhteessa sekä valtioon että muihin yksityisiin perustuslaissa säädetyt perusoikeudet. Vielä oikeusvaltion ainesosana on, että oikeussääntöjä soveltavat yksittäistapauksiin riippumattomat tuomioistuimet.

Perustuslaissa oikeusvaltioperiaate saa ilmaisunsa 2 §:n 3 momentissa. Sen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunnan työssä oikeusvaltion määritelmän eri osatekijät kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi viranomaisten toimivaltuuksien sääntelyn riittävän täsmällisyyden arviointi kytkeytyy yhtäältä julkisen toiminnan lakisidonnaisuuteen ja toisaalta perusoikeuksen suojaan.

Perustuslakivaliokunta on lisäksi usein kiinnittänyt huomiota oikeusturvan ja tuomioistuimien merkitykseen toimivan oikeusvaltion kannalta. Valiokunta on muun muassa vuonna 1980 pitänyt tarpeellisena painottaa, että oikeuslaitoksen nopean ja varman toiminnan turvaaminen on oikeusvaltion olennainen tunnusmerkki ja ensisijainen tavoite (PeVM 30/1980 vp,A s. 2; arvioitavana oli oikeuskanslerin kertomus vuodelta 1979).

Perustuslakivaliokunta on myös kiinnittänyt huomiota – viimeksi sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä (PeVL 26/2017 vp) – siihen, että perustuslaissa säädetyt oikeusturvan takeet saavat myös muiden perusoikeuksien toteutumisen kannalta keskeisen merkityksen. Muidenkin perusoikeuksien toteutuminen voi riippua viime kädessä siitä, että ihmisillä on mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, ja että yksilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Oikeusturvan merkitys muidenkin perusoikeuksien toteutumisessa merkitsee muun muassa sitä, että oikeusturvaa koskevan sääntelyn selkeydelle on annettava erityinen merkitys. Esimerkiksi muutoksenhakusääntelyn sisällön on oltava helpommin kuin vain vaivoin selvitettävissä (PeVL 47/2002 vp, s. 4/I).

Viime vuosien aikana (v. 2014-2016) perustuslakivaliokunta on useamman kerran kiinnittänyt huomiota myös oikeudenhoidon resursseihin. Tällä on kytkentä myös perustuslain 22 §:ssä säädettyyn, julkiseen valtaan kohdistuvaan yleiseen velvollisuuteen turvata perus‑ ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Valiokunta on todennut, että perusoikeuksien tosiasiallinen toteutuminen edellyttää myös oikeusturvan osalta julkisen vallan aktiivisia toimenpiteitä. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvien perusoikeuksien merkitykseen oikeusvaltion kulmakivinä (PeVL 14/2016 vp, PeVL 29/2014 vp). Jokaisen tulee saada asiansa asianmukaisesti tutkituksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin. Niin yksityishenkilöiden kuin yritystenkin tulee valiokunnan mielestä oikeusvaltiossa pystyä saattamaan asiansa oikeuden tutkittaviksi ilman pelkoa kohtuuttomista kustannuksista tai viivästyksistä. Tärkeää on myös säilyttää ihmisten luottamus siihen, että rikoksentekijät saatetaan teoistaan lailliseen edesvastuuseen. Näille perusasioille rakentuvat ihmisten turvallisuuden tunne, yhteiskuntarauha ja taloudellisen toimintaympäristön vakaus (PeVL 20/2014 vp).

Valiokunta on lisäksi korostanut sitä, että oikeusturvan toteuttamisesta vastaavien viranomaisten perusrahoitus on turvattava riittävällä tavalla hankalassakin taloustilanteessa (PeVL 14/2016 vp, PeVL 9/2016 vp, PeVL 29/2014 vp). Tällä on merkitystä esimerkiksi yleisissä tuomioistuimissa sekä hallinto- ja erityistuomioistuimissa käsiteltävien asioiden kautta huomattavasti laajemmalle kuin vain oikeusministeriön hallinnonalalle. Viime kädessä kyse on paitsi perusoikeuksien turvaamisesta myös yhteiskunnan toimivuudesta huolehtimisesta. Valiokunta on pitänyt välttämättömänä, että talousarviota ja kehyspäätöksiä valmisteltaessa toimintamenojen vähentämisen vaikutukset oikeusturvaan arvioidaan huolellisesti. Vain näin voidaan luoda riittävä perusta oikeusvaltion turvaamiseksi (ks. myös PeVL 29/2014 vp).

Valiokunta on kannanotoissaan pitänyt myös välttämättömänä toteuttaa pidemmällä aikavälillä tarkoituksenmukaiset oikeudenhoidon rakenteelliset, menettelylliset ja muut uudistukset sekä toimenpiteet oikeusturvan kehittämiseksi siten, että oikeusturvan taso vastaa perustuslain ja Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten vaatimuksia. Valiokunta on pitänyt esimerkiksi oikeudenhoidon uudistamisohjelmaan aikanaan sisältyneitä hankkeita pääosin perusteltuina ja kiirehtinyt lainsäädäntömuutosten ja muiden toimenpiteiden asianmukaista valmistelua (PeVL 29/2014 vp, PeVL 19/2016 vp).

Perustuslakivaliokunta on myös ilmaissut huolensa säästöjen vaikutuksista erityisesti oikeudenhoidon laatuun, käsittelyaikoihin ja henkilöstön jaksamiseen (PeVL 20/2014 vp.) Perustuslakivaliokunta on tuomioistuinten resurssien osalta kiinnittänyt huomiota myös siihen, että ruuhkautuneiden alioikeuksien tilannetta on joinakin vuosina helpotettu eduskunnan antaman lisärahoituksen avulla. Tällainen tilapäisrahoitus lisää osaltaan määräaikaisten tuomarin virkojen käyttöä, mitä ei voida pitää asianmukaisena. Valiokunta korostaa, että tuomioistuinten pitkäjänteinen toiminta tulee turvata riittävän perusrahoituksen avulla.

Lähestyttäessä tämän päivän seminaarin eri teemoja perustuslakivaliokunnan näkökulmasta voidaan siis sanoa, että esimerkiksi oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvät perusoikeudet ovat merkittävä osa oikeusvaltion kulmakiviä. Edellä kuvaamani valiokunnan kannanotot osoittavat mielestäni, että myös toisen paneelikeskustelun teemaan – Maailman paras oikeusvaltio 2030? – on syytä suhtautua vakavasti ja pitäen mielessä julkisen vallan vastuun turvata perus‑ ja ihmisoikeuksien toteutuminen myös oikeudenhoidon alalla.

The post Oikeusvaltio perustuslakivaliokunnan näkökulmasta appeared first on ANNIKA LAPINTIE Kansanedustaja, varatuomari.

]]>
2 http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242810-oikeusvaltio-perustuslakivaliokunnan-nakokulmasta#comments Wed, 13 Sep 2017 13:40:46 +0000 Annika Lapintie http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242810-oikeusvaltio-perustuslakivaliokunnan-nakokulmasta
Perustuslakivaliokunnan lausunto sote-uudistuksesta valmis http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239423-perustuslakivaliokunnan-lausunto-sote-uudistuksesta-valmis <p>Pitkän työn jälkeen saimme vihdoin tänään valmiiksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnon sote-uudistuksesta. Tässä tiedote lausunnostamme.</p> <p>&#8212;</p> <p><strong>Perustuslakivaliokunta: maakuntien sote-palveluiden yhtiöittämisvelvollisuudesta luovuttava</strong></p> <p>Perustuslakivaliokunnan lausunto maakuntien perustamisesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistamisesta on valmistunut.</p> <p>Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut, toteuttavatko hallituksen ehdotukset perustuslaissa säädetyn julkisen vallan velvollisuuden turvata jokaiselle yhdenvertaisesti riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.</p> <p>Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että sote-palveluiden järjestämisvastuu siirrettäisiin yksittäisiä kuntia suurempien toimijoiden hoidettavaksi. Valiokunta suhtautuu myönteisesti myös asiakkaiden valinnanmahdollisuuksien laajentamiseen.</p> <p>Hallituksen esitys ei kuitenkaan turvaa kaikissa tilanteissa riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja yhdenvertaisesti kaikille. Hallituksen esittämä maakunnan velvollisuus yhtiöittää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on perustuslain vastainen. Valiokunnan mielestä perustuslaki edellyttää, että maakunta voi myös itse tuottaa sote-palveluja. Julkisella vallalla tulee olla omalla tuotannollaan tosiasialliset mahdollisuudet turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tilanteessa, jossa palvelutuotantoa ei markkinaperusteisesti synny.</p> <p>Valiokunta pitää lisäksi uuden palvelujärjestelmän käyttöönottoaikataulua epärealistisena ja peruspalvelut vaarantavana. Valinnanvapausjärjestelmä tulee ottaa käyttöön hallitusti ja niin, että uudistuksen voimaantuloa porrastetaan.</p> <p>Lisäksi hallituksen esityksessä on esitetty yksityistettäväksi suuri määrä julkisia tehtäviä sellaisella tavalla, että perustuslain asettamat vaatimukset koskien julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle eivät täyty.</p> <p>Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistus saadaan lausunnossa esitetyin korjauksin tai muutoin perustuslainmukaisella tavalla toteutettua.</p> <p>Perustuslakivaliokunta pitää maakuntahallintoa koskevia lakiehdotuksia hyväksyttävinä. Perustuslaki ei estä säätämästä uudesta hallinnon tasosta ja siirtämästä kuntien tehtäviä maakunnille.</p> <p><a class="a2a_button_facebook" href="https://www.addtoany.com/add_to/facebook?linkurl=http%3A%2F%2Flapintie.vas.fi%2F2017%2F06%2F29%2Fperustuslakivaliokunnan-lausunto-sote-uudistuksesta-valmis%2F&amp;linkname=Perustuslakivaliokunnan%20lausunto%20sote-uudistuksesta%20valmis" title="Facebook" rel="nofollow" target="_blank"></a><a class="a2a_button_twitter" href="https://www.addtoany.com/add_to/twitter?linkurl=http%3A%2F%2Flapintie.vas.fi%2F2017%2F06%2F29%2Fperustuslakivaliokunnan-lausunto-sote-uudistuksesta-valmis%2F&amp;linkname=Perustuslakivaliokunnan%20lausunto%20sote-uudistuksesta%20valmis" title="Twitter" rel="nofollow" target="_blank"></a><a class="a2a_button_google_plus" href="https://www.addtoany.com/add_to/google_plus?linkurl=http%3A%2F%2Flapintie.vas.fi%2F2017%2F06%2F29%2Fperustuslakivaliokunnan-lausunto-sote-uudistuksesta-valmis%2F&amp;linkname=Perustuslakivaliokunnan%20lausunto%20sote-uudistuksesta%20valmis" title="Google+" rel="nofollow" target="_blank"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Flapintie.vas.fi%2F2017%2F06%2F29%2Fperustuslakivaliokunnan-lausunto-sote-uudistuksesta-valmis%2F&amp;title=Perustuslakivaliokunnan%20lausunto%20sote-uudistuksesta%20valmis" a-url="http://lapintie.vas.fi/2017/06/29/perustuslakivaliokunnan-lausunto-sote-uudistuksesta-valmis/" a-title="Perustuslakivaliokunnan lausunto sote-uudistuksesta valmis"></a></p><p>The post <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi/2017/06/29/perustuslakivaliokunnan-lausunto-sote-uudistuksesta-valmis/">Perustuslakivaliokunnan lausunto sote-uudistuksesta valmis</a> appeared first on <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi">Annika Lapintie</a>.</p> Pitkän työn jälkeen saimme vihdoin tänään valmiiksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnon sote-uudistuksesta. Tässä tiedote lausunnostamme.

Perustuslakivaliokunta: maakuntien sote-palveluiden yhtiöittämisvelvollisuudesta luovuttava

Perustuslakivaliokunnan lausunto maakuntien perustamisesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistamisesta on valmistunut.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut, toteuttavatko hallituksen ehdotukset perustuslaissa säädetyn julkisen vallan velvollisuuden turvata jokaiselle yhdenvertaisesti riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että sote-palveluiden järjestämisvastuu siirrettäisiin yksittäisiä kuntia suurempien toimijoiden hoidettavaksi. Valiokunta suhtautuu myönteisesti myös asiakkaiden valinnanmahdollisuuksien laajentamiseen.

Hallituksen esitys ei kuitenkaan turvaa kaikissa tilanteissa riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja yhdenvertaisesti kaikille. Hallituksen esittämä maakunnan velvollisuus yhtiöittää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on perustuslain vastainen. Valiokunnan mielestä perustuslaki edellyttää, että maakunta voi myös itse tuottaa sote-palveluja. Julkisella vallalla tulee olla omalla tuotannollaan tosiasialliset mahdollisuudet turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tilanteessa, jossa palvelutuotantoa ei markkinaperusteisesti synny.

Valiokunta pitää lisäksi uuden palvelujärjestelmän käyttöönottoaikataulua epärealistisena ja peruspalvelut vaarantavana. Valinnanvapausjärjestelmä tulee ottaa käyttöön hallitusti ja niin, että uudistuksen voimaantuloa porrastetaan.

Lisäksi hallituksen esityksessä on esitetty yksityistettäväksi suuri määrä julkisia tehtäviä sellaisella tavalla, että perustuslain asettamat vaatimukset koskien julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle eivät täyty.

Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistus saadaan lausunnossa esitetyin korjauksin tai muutoin perustuslainmukaisella tavalla toteutettua.

Perustuslakivaliokunta pitää maakuntahallintoa koskevia lakiehdotuksia hyväksyttävinä. Perustuslaki ei estä säätämästä uudesta hallinnon tasosta ja siirtämästä kuntien tehtäviä maakunnille.

The post Perustuslakivaliokunnan lausunto sote-uudistuksesta valmis appeared first on Annika Lapintie.

]]>
0 http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239423-perustuslakivaliokunnan-lausunto-sote-uudistuksesta-valmis#comments Thu, 29 Jun 2017 11:53:31 +0000 Annika Lapintie http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239423-perustuslakivaliokunnan-lausunto-sote-uudistuksesta-valmis
Sote-uudistus yhä raakile http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232837-sote-uudistus-yha-raakile Sote-uudistus tarvitaan, se on selvä. Nykyjärjestelmän ongelmia ovat perusterveydenhuollon huono saatavuus, pitkät jonot sekä palveluketjujen rikkonaisuus. Asiakasmaksut ovat muihin maihin verrattuna korkeita ja kunnat kamppailevat kasvavien menopaineiden kanssa. Järjestelmä ei ole demokraattisimmasta päästä, sillä päätöksenteko on loitonnut erilaisiin kuntayhtymiin, sairaanhoitopiireihin ja sote-alueisiin. <p>Maakunta- ja sote-uudistuksen piti vastata näihin haasteisiin. Matkan varrella suunta on muuttunut, ja Sotesta on tulossa monimutkainen yhtiöittämis- ja yksityistämisprojekti, jossa demokratia uhkaa jäädä näennäiseksi.</p> <p>Hallituksen rakentamassa 18 maakunnan ja 12 sote-alueen mallissa on rahoituksen päävastuu valtiolla. Vaaleilla valittu maakuntavaltuusto ohjaa kyllä palvelutuotannon järjestämistä tilaajana, mutta palvelujen tuotannosta vastaa maakunnan sote-palvelulaitos. Se koordinoi ja ostaa palvelut maakunnan julkisilta osakeyhtiöiltä ja yksityisiltä yrityksiltä.</p> <p>Yksityisen palvelutuotannon ylikorostuminen toimii sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita vastaan. Samalla valinnanvapaus voi ennennäkemättömällä tavalla avata bisnesmahdollisuuksia kansainvälisille terveysyhtiöille. Esimerkiksi Ruotsissa valinnanvapaus on johtanut alueelliseen eriarvoistumiseen ja terveyserojen kasvuun.</p> <p>Sote- ja maakuntauudistuksessa pitää arvioida, onko maakuntien itsehallinto aitoa. Kuntien itsehallinto on perustuslaissamme määritelty tiukasti ja kunnille on turvattu verotusoikeus. Kun päätöksentekovaltaa ollaan nyt siirtämässä merkittävällä tavalla kunnilta maakunnille, on syytä pohtia pitäisikö myös perustuslaissa säätää maakuntien itsehallinnosta yksityiskohtaisemmin.</p> <p>Itsehallintoa ei tee se, että maakunnilla on vaaleilla valittu valtuusto. Valtuustolla pitää olla myös todelliset vaikuttamismahdollisuudet. Lisäksi aito itsehallinto edellyttää toimivaa rahoitusratkaisua. Olisiko järkevintä järjestää rahoitus maakuntien itsensä keräämän veron ja valtion tasoitusrahoituksen turvin? Jos nyt kunnille maksettavia valtionosuuksia ohjataan maakunnille, niin veroaste ei vaihtelisi maakuntien välillä kohtuuttomasti.</p> <p>Hallituksen esittämä valtionrahoitus antaa valtiolle vallan määritellä, millä summalla sosiaali- ja terveyspalvelut on tuotettava. Maakuntavaltuustojen tosiasiallinen päätösvalta on vähäistä, kun raha tulee valtionvarainministeriöstä, palveluita ohjataan tiukasti sosiaali- ja terveysministeriöstä ja lisäksi maakunnan julkiset palvelut on yhtiöitetty sote-palvelulaitoksen taakse.</p> <p>Hallinnollisten uudistusten tavoitteena pitäisi olla hallinnon yksinkertaisuus, demokraattisuus ja avoimuus. Toteutuuko tämä nyt sote-uudistuksessa? On päinvastoin pelättävissä, että demokraattisesti valittujen päätöksentekijöiden mahdollisuus tiedonsaantiin, ohjaukseen ja päätöksentekoon uhkaa jopa heikentyä.</p> <p>Asiakkaan kannalta järjestelmästä on tulossa monimutkainen. Ihmisten omalle vastuulle jää paljon valintoja, on asiakasseteleitä ja erilaisia palveluntarjoajia, joita pitäisi osata vertailla. Voidaan myös perustellusti kysyä, miten turvataan kansalaisten perusoikeuksien, kuten sosiaaliturvan, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kielellisten oikeuksien toteutuminen, jos julkisen vallan käyttöä siirretään voittoa tavoitteleville osakeyhtiöille.</p> Annika Lapintie<br /> Kansanedustaja<br /> Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja<br /> Turku <p><em>Kirjoitus on julkaistu KoroiSet -lehdessä. Koko lehden voi lukea <a href="http://www.koroinen.fi/lehdet/KoroiSet_2017_01.pdf">täällä</a>.</em> </p><p>The post <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi/2017/03/07/sote-uudistus-yha-raakile/">Sote-uudistus yhä raakile</a> appeared first on <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi">Annika Lapintie</a>.</p> Sote-uudistus tarvitaan, se on selvä. Nykyjärjestelmän ongelmia ovat perusterveydenhuollon huono saatavuus, pitkät jonot sekä palveluketjujen rikkonaisuus. Asiakasmaksut ovat muihin maihin verrattuna korkeita ja kunnat kamppailevat kasvavien menopaineiden kanssa. Järjestelmä ei ole demokraattisimmasta päästä, sillä päätöksenteko on loitonnut erilaisiin kuntayhtymiin, sairaanhoitopiireihin ja sote-alueisiin.

Maakunta- ja sote-uudistuksen piti vastata näihin haasteisiin. Matkan varrella suunta on muuttunut, ja Sotesta on tulossa monimutkainen yhtiöittämis- ja yksityistämisprojekti, jossa demokratia uhkaa jäädä näennäiseksi.

Hallituksen rakentamassa 18 maakunnan ja 12 sote-alueen mallissa on rahoituksen päävastuu valtiolla. Vaaleilla valittu maakuntavaltuusto ohjaa kyllä palvelutuotannon järjestämistä tilaajana, mutta palvelujen tuotannosta vastaa maakunnan sote-palvelulaitos. Se koordinoi ja ostaa palvelut maakunnan julkisilta osakeyhtiöiltä ja yksityisiltä yrityksiltä.

Yksityisen palvelutuotannon ylikorostuminen toimii sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita vastaan. Samalla valinnanvapaus voi ennennäkemättömällä tavalla avata bisnesmahdollisuuksia kansainvälisille terveysyhtiöille. Esimerkiksi Ruotsissa valinnanvapaus on johtanut alueelliseen eriarvoistumiseen ja terveyserojen kasvuun.

Sote- ja maakuntauudistuksessa pitää arvioida, onko maakuntien itsehallinto aitoa. Kuntien itsehallinto on perustuslaissamme määritelty tiukasti ja kunnille on turvattu verotusoikeus. Kun päätöksentekovaltaa ollaan nyt siirtämässä merkittävällä tavalla kunnilta maakunnille, on syytä pohtia pitäisikö myös perustuslaissa säätää maakuntien itsehallinnosta yksityiskohtaisemmin.

Itsehallintoa ei tee se, että maakunnilla on vaaleilla valittu valtuusto. Valtuustolla pitää olla myös todelliset vaikuttamismahdollisuudet. Lisäksi aito itsehallinto edellyttää toimivaa rahoitusratkaisua. Olisiko järkevintä järjestää rahoitus maakuntien itsensä keräämän veron ja valtion tasoitusrahoituksen turvin? Jos nyt kunnille maksettavia valtionosuuksia ohjataan maakunnille, niin veroaste ei vaihtelisi maakuntien välillä kohtuuttomasti.

Hallituksen esittämä valtionrahoitus antaa valtiolle vallan määritellä, millä summalla sosiaali- ja terveyspalvelut on tuotettava. Maakuntavaltuustojen tosiasiallinen päätösvalta on vähäistä, kun raha tulee valtionvarainministeriöstä, palveluita ohjataan tiukasti sosiaali- ja terveysministeriöstä ja lisäksi maakunnan julkiset palvelut on yhtiöitetty sote-palvelulaitoksen taakse.

Hallinnollisten uudistusten tavoitteena pitäisi olla hallinnon yksinkertaisuus, demokraattisuus ja avoimuus. Toteutuuko tämä nyt sote-uudistuksessa? On päinvastoin pelättävissä, että demokraattisesti valittujen päätöksentekijöiden mahdollisuus tiedonsaantiin, ohjaukseen ja päätöksentekoon uhkaa jopa heikentyä.

Asiakkaan kannalta järjestelmästä on tulossa monimutkainen. Ihmisten omalle vastuulle jää paljon valintoja, on asiakasseteleitä ja erilaisia palveluntarjoajia, joita pitäisi osata vertailla. Voidaan myös perustellusti kysyä, miten turvataan kansalaisten perusoikeuksien, kuten sosiaaliturvan, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kielellisten oikeuksien toteutuminen, jos julkisen vallan käyttöä siirretään voittoa tavoitteleville osakeyhtiöille.

Annika Lapintie
Kansanedustaja
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja
Turku

Kirjoitus on julkaistu KoroiSet -lehdessä. Koko lehden voi lukea täällä.

The post Sote-uudistus yhä raakile appeared first on Annika Lapintie.

]]>
1 http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232837-sote-uudistus-yha-raakile#comments Tue, 07 Mar 2017 07:51:05 +0000 Annika Lapintie http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232837-sote-uudistus-yha-raakile
Perustuslakikontrollin toimivuus edellyttää luottamusta http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232502-perustuslakikontrollin-toimivuus-edellyttaa-luottamusta <p><em>Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintien avauspuheenvuoro Perustuslakikontrolli ja perustuslakivaliokunnan työn kehittäminen -kutsuseminaarissa 2.3.2017 </em></p> <p>Perustuslaki poikkeaa muista laeista siinä, että se muodostaa kehyksen koko kansalliselle oikeusjärjestykselle. Toisaalta, perustuslaki ja tosiasiallinen poliittinen päätöksentekojärjestelmä ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään. Perustuslaki vaikuttaa osaltaan myös siihen, miten kansalaisten yhteiskunnalliseen mielipiteenmuodostukseen perustuva maan poliittinen järjestelmä – oikeusvaltiollinen demokratia &#8211; toimii.</p> Nämä uuden, 1. maaliskuuta vuonna 2000 voimaan tulleen, perustuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perustelumaininnat paikantavat myös tämän päivän seminaarin maaperää; perustuslakikontrollia ja perustuslakivaliokunnan työn kehittämistä. Kyse on siitä, että perustuslakivaliokunta haluaa osallistua siihen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa arvioidaan mahdollisuuksia kehittää perustuslain vaalimisen muotoja. Omasta puolestani valiokunnan puheenjohtajana pidän tärkeänä, että tällaista keskustelua käydään. <p></p> <p>Perustuslain 74 pykälän mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunnan harjoittama lainsäädännön ennakollinen valvonta on tärkein perustuslainmukaisuuden valvonnan muoto Suomessa. Valiokunnan lausuntokäytännöllä on keskeinen merkitys myös tuomioistuinten tulkitessa perustuslain säännöksiä.</p> ….. <p>Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta – perustuslakivaliokunta on hieman tätä vanhempi, 110 vuotias. Historia antaa perspektiiviä lähestyä myös asioita, erityisesti sellaisia, jotka tänä päivänä koetaan vaikeiksi. Sata vuotta sitten, vuoden 1917 valtiopäivillä, antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta, viitaten kustavilaisiin perustuslakeihin ja vanhoihin erioikeuksiin, katsoi perustuslainvastaiseksi välttämättömyystarvikkeiden tuotantoa, jakelua ja kulutusta sääntelevän lain, jolla koetettiin turvata koko kansan toimeentulo maailmansodan aiheuttamassa tavaran puutteessa. Laki hyväksyttiin poikkeuslakina. Perustuslakiuudistuksen myötä valtiosääntöperiaatteeksi on vakiintunut uusien, puhtaasti kansallisten perustuslaista poikkeavien lakien säätämisen välttäminen. Mahdolliset ristiriidat perustuslain ja lakiehdotuksen välillä tulee ensisijaisesti poistaa lakiehdotukseen tehtävin muutoksin. Poikkeuslakimenettelyyn voidaan turvautua vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja pakottavista syistä.</p> <p>Viime vuosisadan alkupuoliskolla perustuslakivaliokunta oli nykyistä näkymättömämpi instituutio. Vuosina 1919-1937 perustuslakivaliokunnalta pyydettiin lausuntojakin hyvin harvakseen, keskimäärin 3-4 vuodessa. Vielä esimerkiksi vuoden 1968 valtiopäivillä valiokunta antoi kuusi ja kymmenen vuotta myöhemmin vuoden 1978 valtiopäivillä 12 lausuntoa. Perusoikeusuudistuksen jälkeen, vuonna 1998, lausuntojen kokonaismäärä oli jo 52.</p> Viime vuonna 2016 valiokunta antoi yhteensä 67 lausuntoa, mikä on hallituskauden toisten valtiopäivien ennätys. Ainoastaan vaalikausien viimeisillä valtiopäivillä vuosina 2002, 2010 ja 2014 annettiin tätä enemmän lausuntoja. Kokoavasti voidaan todeta, että valiokunnan työmäärä on olennaisesti lisääntynyt – ottaen huomioon valiokunnan asema perustuslain tulkinnan vartijana, määrän lisääntyminen ei saa, perustuslakia rikkomatta, merkitä laadusta tinkimistä. ….. <p>Perustuslakivaliokunnan tehtäväkenttä on sekin ajan kuluessa muuttunut – ja mukautunut yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Suomen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen vuonna 1990 ja liittymistä pian seurannut perustuslain perusoikeussäännösten uudistus vuonna 1995 ovat vaikuttaneet valiokunnan tulkintatoiminnan sisällöllisiin peruslähtökohtiin.</p> <p>Valiokunnan tehtävä on epäilemättä yhteiskunnallisesti merkittävä. Usein on myös niin, että perustuslakivaliokunta joutuu tulkitessaan perustuslakia punnitsemaan erisuuntaisia intressejä. Näin ollen on usein myös niin, että on olemassa jokin intressitaho, joka katsoo ikään kuin ”hävinneensä”. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että valiokunnan kannanotoista, toiminnasta ja roolista käydään keskustelua, ja että tämä keskustelu on ajoittain varsin kriittistä. Näin pitääkin olla. Valiokunta ei ole kritiikin yläpuolella.</p> Tällä vaalikaudella valiokunnan työmäärää on lisännyt yhteiskunnallinen tilanne; taloudellisen taantuman aikana valiokunta on joutunut vaikeisiin tilanteisiin, kun perus- ja ihmisoikeusmyönteisempinä aikakausina rakennettuja hyvinvointivaltion peruspilareita on koeteltu. Yhtäältä koko Eurooppaa koetellut turvapaikanhakijoiden täysin muuttunut volyymi on merkinnyt paitsi eurooppalaisella myös kansallisella tasolla tarpeen arvioida sääntelyn reunaehtoja. Valiokunta on joutunut usein kiperiin tulkintaongelmiin arvioidessaan näihin liittyviä lakiehdotuksia. ….. <p>Päivän seminaarissa maamme johtavat perustuslakiasiantuntijat arvioivat perustuslakikontrollin tilaa. Puhetta johtavat aamun aikana professori Päivi Leino-Sandberg ja iltapäivällä apulaisprofessori Janne Salminen.</p> <p>Haluan tässä seminaarin aluksi käyttää tilaisuutta hyväkseni ja esittää vielä joitakin omia ajatuksiani päivän teemoista, joihin on mahdollista erityisesti päivän paneelikeskusteluissa syventyä.</p> <p>Perustuslakikontrollin toimivuus edellyttää luottamusta. Käsitykseni mukaan keskeinen osa tämän poliittisen luottamuksen syntymistä on se, että perustuslakivaliokunnan valtiosääntöistä auktoriteettia kunnioitetaan. En pidä hyvänä sitä, että eduskunnan täysistunnossa – saati valiokunnissa – lakiehdotusten käsittely perustuslakivaliokunnassa pyritään estämään taikka lakiesityksen lähettämisestä perustuslakivaliokuntaan ylimalkaan äänestetään. Toinen puoli tämän luottamuksen synnyssä on se, että perustuslakivaliokunnalle annetaan työrauha asioiden huolelliseen käsittelyyn. Valtiosääntöoikeudellisesti se, että valiokuntaa estetään antamasta lausuntoa sen käsittelyssä olevasta asiasta, ei ole mielestäni suotavaa.</p> <p>Valtiosäännön vaaliminen on koko yhteiskunnan yhteinen tärkeä tehtävä. Tästä tehtävästä perustuslakivaliokunta ei selviä ilman valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita. Kun perustuslakivaliokunta käsittelee lakiehdotuksia, se ei kutsu kuultavakseen niin sanotusti &#8221;sopivia&#8221; asiantuntijoita. Asiantuntijakuulemisessa on tärkeätä saada selville relevantit argumentit puolesta ja vastaan ja niiden perustelut, jotta valiokunta voi rakentaa kestävän johdonmukaisen linjan.</p> Valiokunnan työtapoihin kuuluu se, että asiantuntijavalinnan politisoituminen pyritään estämään. Perustuslakivaliokunnan työssä on tietoisesti pyritty laajentamaan kuultavien asiantuntijoiden joukkoa. Lisäksi niin kutsuttujen ”paljon kuultujen asiantuntijoiden” joukko on kasvanut. Asiantuntijoiden valinnassa on pyritty huomioimaan niin sanottu substanssiosaaminen esimerkiksi kutsumalla kulloinkin kyseessä olevan oikeudenalan professoreita kuultavaksi. Pidän tärkeänä, että eduskunta ja poliitikot arvostavat ja kunnioittavat näitä maamme parhaita asiantuntijoita. Lisäksi mielestäni on selvää, ettei kuultavana oleminen valiokunnassa voi merkitä rajoituksia asiantuntijan omaan tieteellisen toiminnan vapauteen taikka hänen perusoikeuteensa, sananvapauteen. <p>The post <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi/2017/03/02/perustuslakikontrollin-toimivuus-edellyttaa-luottamusta/">Perustuslakikontrollin toimivuus edellyttää luottamusta</a> appeared first on <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi">Annika Lapintie</a>.</p>

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintien avauspuheenvuoro Perustuslakikontrolli ja perustuslakivaliokunnan työn kehittäminen -kutsuseminaarissa 2.3.2017

Perustuslaki poikkeaa muista laeista siinä, että se muodostaa kehyksen koko kansalliselle oikeusjärjestykselle. Toisaalta, perustuslaki ja tosiasiallinen poliittinen päätöksentekojärjestelmä ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään. Perustuslaki vaikuttaa osaltaan myös siihen, miten kansalaisten yhteiskunnalliseen mielipiteenmuodostukseen perustuva maan poliittinen järjestelmä – oikeusvaltiollinen demokratia – toimii.

Nämä uuden, 1. maaliskuuta vuonna 2000 voimaan tulleen, perustuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perustelumaininnat paikantavat myös tämän päivän seminaarin maaperää; perustuslakikontrollia ja perustuslakivaliokunnan työn kehittämistä. Kyse on siitä, että perustuslakivaliokunta haluaa osallistua siihen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa arvioidaan mahdollisuuksia kehittää perustuslain vaalimisen muotoja. Omasta puolestani valiokunnan puheenjohtajana pidän tärkeänä, että tällaista keskustelua käydään.

Perustuslain 74 pykälän mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunnan harjoittama lainsäädännön ennakollinen valvonta on tärkein perustuslainmukaisuuden valvonnan muoto Suomessa. Valiokunnan lausuntokäytännöllä on keskeinen merkitys myös tuomioistuinten tulkitessa perustuslain säännöksiä.

…..

Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta – perustuslakivaliokunta on hieman tätä vanhempi, 110 vuotias. Historia antaa perspektiiviä lähestyä myös asioita, erityisesti sellaisia, jotka tänä päivänä koetaan vaikeiksi. Sata vuotta sitten, vuoden 1917 valtiopäivillä, antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta, viitaten kustavilaisiin perustuslakeihin ja vanhoihin erioikeuksiin, katsoi perustuslainvastaiseksi välttämättömyystarvikkeiden tuotantoa, jakelua ja kulutusta sääntelevän lain, jolla koetettiin turvata koko kansan toimeentulo maailmansodan aiheuttamassa tavaran puutteessa. Laki hyväksyttiin poikkeuslakina. Perustuslakiuudistuksen myötä valtiosääntöperiaatteeksi on vakiintunut uusien, puhtaasti kansallisten perustuslaista poikkeavien lakien säätämisen välttäminen. Mahdolliset ristiriidat perustuslain ja lakiehdotuksen välillä tulee ensisijaisesti poistaa lakiehdotukseen tehtävin muutoksin. Poikkeuslakimenettelyyn voidaan turvautua vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja pakottavista syistä.

Viime vuosisadan alkupuoliskolla perustuslakivaliokunta oli nykyistä näkymättömämpi instituutio. Vuosina 1919-1937 perustuslakivaliokunnalta pyydettiin lausuntojakin hyvin harvakseen, keskimäärin 3-4 vuodessa. Vielä esimerkiksi vuoden 1968 valtiopäivillä valiokunta antoi kuusi ja kymmenen vuotta myöhemmin vuoden 1978 valtiopäivillä 12 lausuntoa. Perusoikeusuudistuksen jälkeen, vuonna 1998, lausuntojen kokonaismäärä oli jo 52.

Viime vuonna 2016 valiokunta antoi yhteensä 67 lausuntoa, mikä on hallituskauden toisten valtiopäivien ennätys. Ainoastaan vaalikausien viimeisillä valtiopäivillä vuosina 2002, 2010 ja 2014 annettiin tätä enemmän lausuntoja. Kokoavasti voidaan todeta, että valiokunnan työmäärä on olennaisesti lisääntynyt – ottaen huomioon valiokunnan asema perustuslain tulkinnan vartijana, määrän lisääntyminen ei saa, perustuslakia rikkomatta, merkitä laadusta tinkimistä.
…..

Perustuslakivaliokunnan tehtäväkenttä on sekin ajan kuluessa muuttunut – ja mukautunut yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Suomen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen vuonna 1990 ja liittymistä pian seurannut perustuslain perusoikeussäännösten uudistus vuonna 1995 ovat vaikuttaneet valiokunnan tulkintatoiminnan sisällöllisiin peruslähtökohtiin.

Valiokunnan tehtävä on epäilemättä yhteiskunnallisesti merkittävä. Usein on myös niin, että perustuslakivaliokunta joutuu tulkitessaan perustuslakia punnitsemaan erisuuntaisia intressejä. Näin ollen on usein myös niin, että on olemassa jokin intressitaho, joka katsoo ikään kuin ”hävinneensä”. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että valiokunnan kannanotoista, toiminnasta ja roolista käydään keskustelua, ja että tämä keskustelu on ajoittain varsin kriittistä. Näin pitääkin olla. Valiokunta ei ole kritiikin yläpuolella.

Tällä vaalikaudella valiokunnan työmäärää on lisännyt yhteiskunnallinen tilanne; taloudellisen taantuman aikana valiokunta on joutunut vaikeisiin tilanteisiin, kun perus- ja ihmisoikeusmyönteisempinä aikakausina rakennettuja hyvinvointivaltion peruspilareita on koeteltu. Yhtäältä koko Eurooppaa koetellut turvapaikanhakijoiden täysin muuttunut volyymi on merkinnyt paitsi eurooppalaisella myös kansallisella tasolla tarpeen arvioida sääntelyn reunaehtoja. Valiokunta on joutunut usein kiperiin tulkintaongelmiin arvioidessaan näihin liittyviä lakiehdotuksia.
…..

Päivän seminaarissa maamme johtavat perustuslakiasiantuntijat arvioivat perustuslakikontrollin tilaa. Puhetta johtavat aamun aikana professori Päivi Leino-Sandberg ja iltapäivällä apulaisprofessori Janne Salminen.

Haluan tässä seminaarin aluksi käyttää tilaisuutta hyväkseni ja esittää vielä joitakin omia ajatuksiani päivän teemoista, joihin on mahdollista erityisesti päivän paneelikeskusteluissa syventyä.

Perustuslakikontrollin toimivuus edellyttää luottamusta. Käsitykseni mukaan keskeinen osa tämän poliittisen luottamuksen syntymistä on se, että perustuslakivaliokunnan valtiosääntöistä auktoriteettia kunnioitetaan. En pidä hyvänä sitä, että eduskunnan täysistunnossa – saati valiokunnissa – lakiehdotusten käsittely perustuslakivaliokunnassa pyritään estämään taikka lakiesityksen lähettämisestä perustuslakivaliokuntaan ylimalkaan äänestetään. Toinen puoli tämän luottamuksen synnyssä on se, että perustuslakivaliokunnalle annetaan työrauha asioiden huolelliseen käsittelyyn. Valtiosääntöoikeudellisesti se, että valiokuntaa estetään antamasta lausuntoa sen käsittelyssä olevasta asiasta, ei ole mielestäni suotavaa.

Valtiosäännön vaaliminen on koko yhteiskunnan yhteinen tärkeä tehtävä. Tästä tehtävästä perustuslakivaliokunta ei selviä ilman valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita. Kun perustuslakivaliokunta käsittelee lakiehdotuksia, se ei kutsu kuultavakseen niin sanotusti ”sopivia” asiantuntijoita. Asiantuntijakuulemisessa on tärkeätä saada selville relevantit argumentit puolesta ja vastaan ja niiden perustelut, jotta valiokunta voi rakentaa kestävän johdonmukaisen linjan.

Valiokunnan työtapoihin kuuluu se, että asiantuntijavalinnan politisoituminen pyritään estämään. Perustuslakivaliokunnan työssä on tietoisesti pyritty laajentamaan kuultavien asiantuntijoiden joukkoa. Lisäksi niin kutsuttujen ”paljon kuultujen asiantuntijoiden” joukko on kasvanut. Asiantuntijoiden valinnassa on pyritty huomioimaan niin sanottu substanssiosaaminen esimerkiksi kutsumalla kulloinkin kyseessä olevan oikeudenalan professoreita kuultavaksi. Pidän tärkeänä, että eduskunta ja poliitikot arvostavat ja kunnioittavat näitä maamme parhaita asiantuntijoita. Lisäksi mielestäni on selvää, ettei kuultavana oleminen valiokunnassa voi merkitä rajoituksia asiantuntijan omaan tieteellisen toiminnan vapauteen taikka hänen perusoikeuteensa, sananvapauteen.

The post Perustuslakikontrollin toimivuus edellyttää luottamusta appeared first on Annika Lapintie.

]]>
0 http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232502-perustuslakikontrollin-toimivuus-edellyttaa-luottamusta#comments Thu, 02 Mar 2017 06:57:36 +0000 Annika Lapintie http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232502-perustuslakikontrollin-toimivuus-edellyttaa-luottamusta
Perustuslakia ei voi ohittaa vetoamalla hallitusohjelmaan tai säästöihin http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231894-perustuslakia-ei-voi-ohittaa-vetoamalla-hallitusohjelmaan-tai-saastoihin <p>Vasemmiston ryhmäpuhe 21.2.2017<br /> Pääministerin ilmoitus lainsäädännön valmistelusta<br /> Kansanedustaja Annika Lapintie</p> <p>Arvoisa puhemies,</p> <p>Eläkkeensaajien asumistuen leikkaus, veronkiertäjien katumislaki, työttömien haastattelujen yksityistäminen, päivähoitomaksujen korottaminen, työelämän pakkolait, maahanmuuttajien alempi työttömyysturva, vene- ja moottoripyörävero. Tässä listaa hallituksen haudatuista lakihankkeista. </p> <p>Kansalaiset ja oppositio ovat kiitollisena ottaneet vastaan näiden epäoikeudenmukaisten ja heikosti valmisteltujen esitysten kuoppaamisen. Siitä hallitukselle kiitos. </p> <p>Mutta kyllä tätä soutamista ja huopaamista on päivitelty niin täällä eduskunnassa kuin Esson baareissakin.</p> <p>Viime viikolla eduskunnassa hämmästeltiin lainvalmistelua suhteessa perustuslakiin, kun käsiteltiin oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen kertomuksia. Myös korkeimmat lainvalvojat olivat huolissaan hallituksen lainvalmistelusta.</p> <p>Toki lainvalmistelussa on ollut ongelmia jo edellisten hallitusten aikana, mutta nykyinen hallitus tuntuu olevan aivan omaa luokkaansa kiireesti ja siksi heikosti valmisteltujen lakien tuomisessa eduskuntaan. </p> <p>Perustuslakivaliokunta on todennut, että vaikka monet hallituksen esitykset ovat hyvin valmisteltuja ja korkeatasoisia, niin joukkoon mahtuu yhä myös heikosti valmisteltuja esityksiä. Erityisen huolestuttavaa on, että puutteellisesti valmisteltujen joukossa on ollut yhteiskunnallisesti merkittäviä, laajoja lakihankkeita, jotka on tuotu eduskuntaan kiireellä ilman, että niihin on ehditty tehdä kunnollisia vaikutusarvioita tai säätämisjärjestysperusteluja.</p> <p>Lainsäädännön sukupuolivaikutukset, tulonjakovaikutukset ja ympäristövaikutukset ovat asioita, joita pitäisi miettiä ennen lakiesityksen tuomista eduskuntaan. Perustuslainmukaisuuden arviointia ei voi sivuuttaa hallitusohjelmaan tai säästötavoitteisiin vetoamalla. Hutaisten tehty palaa ennemmin tai myöhemmin korjattavaksi.</p> <p>Hallituksen pitäisi olla huolissaan tuloerojen kasvusta ja erityisesti lainsäädännön vaikutuksesta työllisyyteen. Esimerkiksi varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen työttömien lapsilta on luultavasti johtanut tilanteeseen, jossa työttömien vanhempien on entistä vaikeampi ottaa työtä vastaan. Lapsilla kun on vain puolipäiväinen hoitopaikka, ja kokopäiväiseen hoitoon pitkät jonot. Tätäkin asiaa olisi kannattanut selvittää ennalta, mutta tehtiinkö niin?</p> <p>Hallituksen avuksi on jopa ehdoteltu uutta toimielintä valtioneuvostoon arvioimaan lakiehdotuksia perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Olennaisempaa olisi kuitenkin hyödyntää olemassa olevia lainvalmisteluelimiä ja ottaa vaarin niiden huomautuksista. Hälyttävää on ollut kuulla, että oikeuskanslerin virasto ei riittävän ajoissa saa tietoa hallituksen valmistelemien lakiesitysten ongelmista eikä tehtyjä huomautuksia ole otettu huomioon.</p> <p>Arveluttavaa on ollut, että uuden, vasta työnsä aloittaneen lainsäädännön arviointineuvoston huomautuksia on jopa sivuutettu ja lakiesitys tuotu samojen virheiden kanssa eduskuntaan.</p> <p>Perustuslain kannalta ongelmallista on lainsäädäntö, jossa tehdään monta samaan perusoikeuteen, kuten sosiaaliturvaan, kohdistuvaa säästöä peräkkäin. Tipoittain tulevissa esityksissä on vaikeaa tai mahdotonta tehdä kokonaisarviota esimerkiksi säästöjen kohdistumisesta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin.</p> <p>Aiheellinen huoli koskee myös maahanmuuttoon liittyviä lakeja, joissa yksittäiset pienet muutokset kasautuvat ja niiden yhteisvaikutuksia on liki mahdoton arvioida, kun kokonaiskuva puuttuu.</p> <p>Samoihin perusoikeuksiin vaikuttavat, samaan kokonaisuuteen liittyvät lait pitäisi antaa eduskuntaan arvioitavaksi yhtä aikaa ja kokonaisuutena.</p> <p>Tämän kevään suuri asia on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus. Pelkään, että olemme tässä jälleen vastaavanlaisten ongelmien äärellä, jos sote-lait tulevat eduskuntaan tipoittain yksi kerrallaan. </p> <p>Turkulaisen Åbo Underrättelser –lehden pilapiirroksessa hallituspuolueen puheenjohtajat pyörittävät kukin vuorotellen onnenpyörää. Tänään arpapelin viisari pysähtyi kohtaan, jossa lukee ”Vene- ja moottoripyörävero perutaan”. Eilen Onnenpyörä vaati puolustamaan samaa lakia kivenkovaa.</p> <p>Onneksi kuva on vain pilapiirros, eikä valokuva.</p> <p> </p> <p>The post <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi/2017/02/21/perustuslakia-ei-voi-ohittaa-vetoamalla-hallitusohjelmaan-tai-saastoihin/">Perustuslakia ei voi ohittaa vetoamalla hallitusohjelmaan tai säästöihin</a> appeared first on <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi">Annika Lapintie</a>.</p> Vasemmiston ryhmäpuhe 21.2.2017
Pääministerin ilmoitus lainsäädännön valmistelusta
Kansanedustaja Annika Lapintie

Arvoisa puhemies,

Eläkkeensaajien asumistuen leikkaus, veronkiertäjien katumislaki, työttömien haastattelujen yksityistäminen, päivähoitomaksujen korottaminen, työelämän pakkolait, maahanmuuttajien alempi työttömyysturva, vene- ja moottoripyörävero. Tässä listaa hallituksen haudatuista lakihankkeista.

Kansalaiset ja oppositio ovat kiitollisena ottaneet vastaan näiden epäoikeudenmukaisten ja heikosti valmisteltujen esitysten kuoppaamisen. Siitä hallitukselle kiitos.

Mutta kyllä tätä soutamista ja huopaamista on päivitelty niin täällä eduskunnassa kuin Esson baareissakin.

Viime viikolla eduskunnassa hämmästeltiin lainvalmistelua suhteessa perustuslakiin, kun käsiteltiin oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen kertomuksia. Myös korkeimmat lainvalvojat olivat huolissaan hallituksen lainvalmistelusta.

Toki lainvalmistelussa on ollut ongelmia jo edellisten hallitusten aikana, mutta nykyinen hallitus tuntuu olevan aivan omaa luokkaansa kiireesti ja siksi heikosti valmisteltujen lakien tuomisessa eduskuntaan.

Perustuslakivaliokunta on todennut, että vaikka monet hallituksen esitykset ovat hyvin valmisteltuja ja korkeatasoisia, niin joukkoon mahtuu yhä myös heikosti valmisteltuja esityksiä. Erityisen huolestuttavaa on, että puutteellisesti valmisteltujen joukossa on ollut yhteiskunnallisesti merkittäviä, laajoja lakihankkeita, jotka on tuotu eduskuntaan kiireellä ilman, että niihin on ehditty tehdä kunnollisia vaikutusarvioita tai säätämisjärjestysperusteluja.

Lainsäädännön sukupuolivaikutukset, tulonjakovaikutukset ja ympäristövaikutukset ovat asioita, joita pitäisi miettiä ennen lakiesityksen tuomista eduskuntaan. Perustuslainmukaisuuden arviointia ei voi sivuuttaa hallitusohjelmaan tai säästötavoitteisiin vetoamalla. Hutaisten tehty palaa ennemmin tai myöhemmin korjattavaksi.

Hallituksen pitäisi olla huolissaan tuloerojen kasvusta ja erityisesti lainsäädännön vaikutuksesta työllisyyteen. Esimerkiksi varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen työttömien lapsilta on luultavasti johtanut tilanteeseen, jossa työttömien vanhempien on entistä vaikeampi ottaa työtä vastaan. Lapsilla kun on vain puolipäiväinen hoitopaikka, ja kokopäiväiseen hoitoon pitkät jonot. Tätäkin asiaa olisi kannattanut selvittää ennalta, mutta tehtiinkö niin?

Hallituksen avuksi on jopa ehdoteltu uutta toimielintä valtioneuvostoon arvioimaan lakiehdotuksia perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Olennaisempaa olisi kuitenkin hyödyntää olemassa olevia lainvalmisteluelimiä ja ottaa vaarin niiden huomautuksista. Hälyttävää on ollut kuulla, että oikeuskanslerin virasto ei riittävän ajoissa saa tietoa hallituksen valmistelemien lakiesitysten ongelmista eikä tehtyjä huomautuksia ole otettu huomioon.

Arveluttavaa on ollut, että uuden, vasta työnsä aloittaneen lainsäädännön arviointineuvoston huomautuksia on jopa sivuutettu ja lakiesitys tuotu samojen virheiden kanssa eduskuntaan.

Perustuslain kannalta ongelmallista on lainsäädäntö, jossa tehdään monta samaan perusoikeuteen, kuten sosiaaliturvaan, kohdistuvaa säästöä peräkkäin. Tipoittain tulevissa esityksissä on vaikeaa tai mahdotonta tehdä kokonaisarviota esimerkiksi säästöjen kohdistumisesta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin.

Aiheellinen huoli koskee myös maahanmuuttoon liittyviä lakeja, joissa yksittäiset pienet muutokset kasautuvat ja niiden yhteisvaikutuksia on liki mahdoton arvioida, kun kokonaiskuva puuttuu.

Samoihin perusoikeuksiin vaikuttavat, samaan kokonaisuuteen liittyvät lait pitäisi antaa eduskuntaan arvioitavaksi yhtä aikaa ja kokonaisuutena.

Tämän kevään suuri asia on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus. Pelkään, että olemme tässä jälleen vastaavanlaisten ongelmien äärellä, jos sote-lait tulevat eduskuntaan tipoittain yksi kerrallaan.

Turkulaisen Åbo Underrättelser –lehden pilapiirroksessa hallituspuolueen puheenjohtajat pyörittävät kukin vuorotellen onnenpyörää. Tänään arpapelin viisari pysähtyi kohtaan, jossa lukee ”Vene- ja moottoripyörävero perutaan”. Eilen Onnenpyörä vaati puolustamaan samaa lakia kivenkovaa.

Onneksi kuva on vain pilapiirros, eikä valokuva.

 

The post Perustuslakia ei voi ohittaa vetoamalla hallitusohjelmaan tai säästöihin appeared first on Annika Lapintie.

]]>
0 http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231894-perustuslakia-ei-voi-ohittaa-vetoamalla-hallitusohjelmaan-tai-saastoihin#comments Tue, 21 Feb 2017 12:18:09 +0000 Annika Lapintie http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231894-perustuslakia-ei-voi-ohittaa-vetoamalla-hallitusohjelmaan-tai-saastoihin
Lehdistönvapaus huononemassa http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227236-lehdistonvapaus-huononemassa <p><strong>Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintien puheenvuoro Painovapausasetus 250 vuotta -juhlaseminaarissa Tukholmassa 2.12.2016</strong></p> <p>Arvoisat seminaarivieraat</p> <p>Juhlistamme tänään yhteistä sananvapaus- ja julkisuusperiaatettamme ja sitä, että saimme yhteisen painovapausasetuksen 250 vuotta sitten.</p> <p>Ruotsi ja Suomi ovat molemmat pärjänneet hyvin kansainvälisissä lehdistönvapautta mittaavissa selvityksissä. Historialliset ja kulttuuriset tekijät, kuten pitkä lainsäädännöllinen perinteemme sananvapaudesta ja julkisuudesta vaikuttavat tässäkin asiassa taustalla. Samoin kansainvälisissä arvioissa on kiinnitetty huomiota maidemme asianmukaiseen hallintoon ja korruption vähäisyyteen.</p> <p>Joskus sananvapausvertailuiden yhteydessä on kuitenkin syytä esittää kysymys siitä, onko menestyksemme syy joiltakin osin myös se, että muualla maailmassa sananvapaustilanne huononee. Riippumaton Freedom House -järjestö on todennut lehdistönvapauden maailmassa huonontuneen vuonna 2015 huonoimmaksi kahteentoista vuoteen. Järjestön arvion mukaan vain 13 % maailman väestöstä asuu maissa, joiden lehdistöä voi kuvata vapaaksi.</p> <p>Olen yhä huolestuneempana seurannut uutisointia tiedotusvälineiden toimintaan puuttumisesta myös aivan läheltä, Euroopasta. Esimerkiksi Unkarissa oppositiolehden yllättävän sulkemisen lokakuussa arveltiin johtuvan poliittisista syistä. Myös Puolassa valtiovalta on tiukentanut otettaan tiedotusvälineistä. Tiukennuksia tiedotusvälineiden asemaan on näissä maissa toteutettu myös lainsäädännön keinoin.</p> <p>Tilanne meillä Pohjoismaissa poikkeaa toki merkittävästi edellä kuvatusta. Muualla Euroopassa – EU:n jäsenmaissa – tapahtuva kehitys on kuitenkin mielestäni merkki siitä, ettemme mekään voi tuudittautua asioiden hyvään tilaan.</p> <p>Yksi suurimmista lehdistön- ja sananvapauteen kohdistuvista vaaroista niin Suomessa kuin Ruotsissakin on uhkaavaan sävyyn esitetty vihapuhe. Tällaista kohdistuu niin toimittajiin, poliitikkoihin kuin esimerkiksi tutkijoihin, jotka osallistuvat julkiseen keskusteluun.</p> <p>On tietysti selvää, että esimerkiksi poliitikkojen tulee hyväksyä se, että heidän ajatuksiaan ja näkemyksiään kyseenalaistetaan ja haastetaan. Osa palautteesta on kuitenkin sillä tavoin henkilöön käyvää – tai joissakin tapauksessa hänen perheeseensä tai lähipiiriinsä kohdistuvaa – ja uhkaavaa, ettei siinä voida enää ajatella olevan kyse keskustelusta, joka edistää sananvapautta. Tällainen uhkailu ei ole tuomittavaa ainoastaan sen vuoksi, että se aiheuttaa turvattomuutta uhkailun kohteeksi joutuneelle ja hänen lähipiirilleen. Vaara piilee myös siinä, että uhkailun vuoksi tai uhkailun pelon vuoksi jotkut aiheet voivat jäädä julkisuudessa käsittelemättä. Uhkailulla vaientaminenkin on sananvapauden rajoittamista.</p> <p>Arvoisat seminaarivieraat! Pohdimme yhdessä Ruotsin perustuslakivaliokunnan kanssa syyskuussa Helsingissä pidetyssä seminaarissa sananvapauden haasteita. Vihapuheen ja uhkailun lisäksi tuolloin keskusteltiin muun muassa ns. valemedioista ja faktoihin perustuvasta tiedonvälityksestä.</p> <p>Syyskuun seminaarissa Elina Grundström, median itsesääntelyelimen julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja, esitti ajatuksen siitä, että faktapohjaisuuden ylläpitämisestä on Suomessakin tulossa yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista haasteista.</p> <p>Faktoihin perustumattomasta tiedonvälityksestä ja totuuden jälkeisestä ajasta on käyty paljon keskustelua erityisesti viimekesäisen Brexit-äänestyksen ja myös Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan vuoksi. On huolestuttavaa, että virheellisten tietojen esittäminen on niin laajamittaista ja vaikuttavaa.</p> <p>On oikeastaan hyvin ristiriitaista, että faktoja aletaan sivuuttaa nyt. Tiedon hankkimiseen on nykyisin paremmat edellytykset kuin koskaan ennen. Suuri osa ihmiskunnan tietämyksestä ja osaamisesta on jatkuvasti tarjolla, ja tietoverkkojen ansiosta myös kaikkien ulottuvilla esimerkiksi älypuhelimen avulla. Tiedon saatavuus on siis huomattavasti rajattomampaa kuin vielä esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten. Tämän ajattelisi parhaimmillaan olevan muutos, joka on omiaan lisäämään tasa-arvoa.</p> <p>Tiedon saatavuuden lisääntymisen kanssa rinnakkain on tapahtunut myös murros siinä, ettei tiedonvälitys enää ole ainoastaan median tehtävä, vaan yhä useampi yksityishenkilö toimii erilaisten tietojen julkaisijana ja levittäjänä. Verkkokeskustelujen ja sosiaalisen median vahvuus on epäilemättä, että ne mahdollistavat mielipiteiden vaihdon myös sellaisista aiheista, jotka syystä tai toisesta eivät ole näkyvillä tiedotusvälineissä. Samalla kasvaa kuitenkin vaara siitä, että ihmisen on mahdollista valita itselleen lähinnä sellaista tietoa tai sellaisia mielipiteitä, jotka tukevat hänellä jo ennestään olevia käsityksiä. Jo nyt puhutaan paljon siitä, että ihmisten on mahdollista elää omissa kuplissaan. Tällaisessa kuplassa ei ole välttämätöntä kohdata eri mieltä olevia.</p> <p>Sosiaalisen median yhteydessä mielenkiintoinen keskustelu koskee myös yhtiöiden, kuten Facebookin asemaa. Yhtiö itse mieltää tarjoavansa alustan ihmisten jakamalle sisällölle eikä olevansa tiedotusväline. Kuitenkin sillä on mielenkiintoinen kaksoisrooli: yhtäältä sitä on kritisoitu sananvapauden rajoittamisesta – muistanette alkusyksyisen tapauksen, jossa norjalaista Aftenposten-lehteä vaadittiin poistamaan Facebook-sivuiltaan eräs historian kuuluisimmista sotavalokuvista; se, jossa vietnamilaiset lapset juoksevat pakoon napalpommitusta. Toisaalta kritiikkiä on esitetty myös siitä, että yhtiö mahdollistaa valeuutisten levittämisen ja luo ikään kuin kaikukammioita, joissa samankaltaiset mielipiteet vahvistavat toisiaan.</p> <p>On merkillepantavaa, että Grundström aikaisemmin lainaamassani puheenvuorossa sanoi faktapohjaisuuden ylläpitämisestä olevan tulossa yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista haasteista – siis yhteiskunnallisista haasteista, ei ainoastaan median ja tiedonvälityksen haasteista. Tämä haaste kohdistuu myös poliittiseen keskusteluun. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on mielestäni syytä pitää ohjenuorana, että keskustelun rimanalituksiin ei pidä vastata rimaa laskemalla.</p> <p>Mielestäni faktapohjaisuuden ylläpitämisessä on myös välttämätöntä esittää kysymys siitä, miksi faktoja halutaan sivuuttaa ja miksi tutkimustietoon ei luoteta. Onko kyse vain kaipuusta helppoihin ja omaa mielipidettä tai vakaumusta tukeviin ratkaisuihin? Vai löytyykö syitä yhteiskunnallisesta tyytymättömyydestä, tai ehkä pelostakin?</p> <p>Teemanamme on tänään ”Painovapaus ja julkisuus Ruotsissa ja Suomessa – elävä perintö vuodelta 1766”. Kyseessä on ilman muuta perintö, jota tulee vaalia. Tätä perintöä vaalimme ja siitä pidämme huolta tänään yhdessä – odotan innolla tulevia keskusteluja.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Tryckfrihetsförordningen 250 år -högtidsseminarium, Stockholm den 2 december 2016</strong></p> <p><strong>Grundlagsutskottets ordförande Annika Lapintie</strong></p> <h2><strong>Pressfriheten försämras</strong></h2> <p>Ärade seminariegäster</p> <p>I dag firar vi vår gemensamma yttrandefrihets- och offentlighetsprincip samt att vi för 250 år sedan fick en gemensam tryckfrihetsförordning.</p> <p>Sverige och Finland har klarat sig väl i internationella utredningar om pressfrihet. Det är historiska och kulturella faktorer, t.ex. vår långa lagstiftningstradition gällande yttrandefrihet och offentlighet, som ligger i bakgrunden för det. Internationella bedömningar noterar också att våra länder har god förvaltning och låg korruption.</p> <p>I samband med jämförelser av yttrandefrihet är det ibland skäl att fråga sig om vår framgång också till vissa delar beror på att situationen för yttrandefriheten blir sämre i andra delar av världen. Den oberoende organisationen Freedom House har konstaterat att pressfriheten år 2015 blivit sämre än på tolv år. Organisationen uppskattar att endast 13 % av världens befolkning bor i länder där man kan tala om en fri press.</p> <p>Jag har med allt mer oro följt nyheter om ingrepp i massmediernas verksamhet, också alldeles i närheten av oss, i Europa. Ett exempel är Ungern, där man ansåg att politiska skäl låg bakom den plötsliga nedläggningen av en oppositionstidning i oktober. Också i Polen har statsmakten tagit ett hårdare grepp om massmedierna. Skärpningar av massmediernas ställning har i dessa länder också genomförts med lagstiftningsåtgärder.</p> <p>Situationen hos oss i Norden avviker förstås betydligt från det jag nyss beskrev. Jag anser ändå att utvecklingen som sker på annat håll i Europa – i EU:s medlemsländer – är ett tecken på att vi ändå inte kan försjunka i en grundlös tro på att allt är frid och fröjd.</p> <p>Ett av de största hoten mot press- och yttrandefriheten både i Finland och Sverige är hotfull hatretorik. Den riktas mot såväl journalister som politiker och till exempel forskare som deltar i den offentliga debatten.</p> <p>Självklart ska till exempel politiker kunna acceptera att deras tankar och åsikter ifrågasätts och utmanas. En del av responsen är ändå så personlig – eller riktas även i vissa fall mot personens familj eller närkrets – och hotfull, att man inte kan anse den föra till en diskussion som främjar yttrandefriheten. Sådant hot måste fördömas, inte bara för att hoten skapar otrygghet hos den som utsätts och dennes närkrets. Det finns nämligen risk för att hoten eller rädslan för hot leder till att vissa ämnen inte tas upp i offentligheten. Att tysta med hot är att begränsa yttrandefriheten.</p> <p>Ärade seminariegäster! Vi diskuterade yttrandefrihetens utmaningar tillsammans med Sveriges konstitutionsutskott under ett seminarium i Helsingfors i september. Förutom hatretorik och hot diskuterades också bl.a. lögnmedier och faktaorienterad informationsförmedling.</p> <p>Under seminariet i september framförde Elina Grundström, ordförande i mediernas självregleringsorgan Opinionsnämnden för massmedier, att en av de viktigaste samhälleliga utmaningarna – också i Finland – är att arbeta för fortsatt faktaorientering.</p> <p>Sommarens Brexit-omröstning och presidentvalskampanjen i Förenta staterna har väckt en bred diskussion om information som inte bygger på fakta och den postfaktuella tiden.  Det är oroväckande hur omfattande och verkningsfullt framställandet av felaktiga uppgifter är.</p> <p>Det är egentligen väldigt paradoxalt att man nu börjar förbigå fakta. Förutsättningarna för att skaffa information är nämligen bättre än någonsin. En stor del av mänsklighetens kunskaper och kompetens står ständigt till buds och är tack vare datanät tillgänglig för alla, t.ex. med hjälp av smarttelefoner. Tillgången till information är alltså betydligt mindre begränsad än för till exempel 20 år sedan. Detta kunde som bäst vara en förändring som bidrar till att öka jämställdhet.</p> <p>Samtidigt som tillgången till information ökat har det skett en omvälvning där informationsförmedling inte längre är endast mediernas uppgift, utan allt fler privatpersoner publicerar och sprider information. Nätdiskussionernas och sociala mediernas styrka ligger utan tvivel i att de möjliggör en debatt också om sådana ämnen som av en eller annan orsak inte är synliga i massmedierna. Samtidigt ökar risken för möjligheten att välja närmast sådan information eller sådana åsikter som stöder den uppfattningen man har från förut.  Redan nu talas det mycket om hur människor kan leva i sina egna bubblor. I en sådan bubbla måste man inte möta människor med en annan åsikt.</p> <p>En intressant diskussion om sociala medier handlar om den ställning bolagen, t.ex. Facebook, har. Bolaget anser sig erbjuda en plattform för innehåll som människor delar med sig men tycker sig inte höra till massmedia.  Ändå har bolaget en intressant dubbelroll: dels har det blivit kritiserat för att begränsa yttrandefriheten – ni kommer säkert ihåg fallet under förhösten då man krävde att den norska tidningen Aftenposten skulle ta bort en av historiens mest kända krigsbilder från sin Facebook-sida, nämligen fotografiet på vietnamesiska barn som springer undan napalmbomber. Dels har man framfört kritik över att bolaget gör det möjligt att sprida lögnnyheter och skapar ekokammare där likartade åsikter stärker varandra.</p> <p>Det är anmärkningsvärt att Grundström i sitt tal, som jag tidigare citerade, sade att arbetet för fortsatt faktaorientering är en av de viktigaste samhälleliga utmaningarna – alltså samhälleliga utmaningarna, inte endast mediernas och informationsförmedlingens utmaningar. Denna utmaning riktar sig också mot den politiska debatten. I den samhälleliga debatten tycker jag att rättesnöret ska vara att man inte svarar på slag under bältet med ett slag tillbaka.</p> <p>Jag anser det också nödvändigt att man i arbetet för fortsatt faktaorientering frågar sig varför man vill förbigå fakta och varför man inte litar på forskningsdata. Handlar det om en längtan efter lätta lösningar som stöder den egna åsikten och övertygelsen? Beror det på ett samhälleligt missnöje eller kanske rädsla?</p> <p>Dagens tema är ”Tryckfrihet och offentlighet i Sverige och Finland – ett levande arv från 1766”. Det handlar utan tvekan om ett arv som man bör värna om. Detta arv värnar vi om tillsammans i dag – jag väntar med iver på kommande diskussioner.</p> <p>&nbsp;</p> <p>The post <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi/2016/12/02/lehdistonvapaus-huononemassa/">Lehdistönvapaus huononemassa</a> appeared first on <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi">Annika Lapintie</a>.</p> Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintien puheenvuoro Painovapausasetus 250 vuotta -juhlaseminaarissa Tukholmassa 2.12.2016

Arvoisat seminaarivieraat

Juhlistamme tänään yhteistä sananvapaus- ja julkisuusperiaatettamme ja sitä, että saimme yhteisen painovapausasetuksen 250 vuotta sitten.

Ruotsi ja Suomi ovat molemmat pärjänneet hyvin kansainvälisissä lehdistönvapautta mittaavissa selvityksissä. Historialliset ja kulttuuriset tekijät, kuten pitkä lainsäädännöllinen perinteemme sananvapaudesta ja julkisuudesta vaikuttavat tässäkin asiassa taustalla. Samoin kansainvälisissä arvioissa on kiinnitetty huomiota maidemme asianmukaiseen hallintoon ja korruption vähäisyyteen.

Joskus sananvapausvertailuiden yhteydessä on kuitenkin syytä esittää kysymys siitä, onko menestyksemme syy joiltakin osin myös se, että muualla maailmassa sananvapaustilanne huononee. Riippumaton Freedom House -järjestö on todennut lehdistönvapauden maailmassa huonontuneen vuonna 2015 huonoimmaksi kahteentoista vuoteen. Järjestön arvion mukaan vain 13 % maailman väestöstä asuu maissa, joiden lehdistöä voi kuvata vapaaksi.

Olen yhä huolestuneempana seurannut uutisointia tiedotusvälineiden toimintaan puuttumisesta myös aivan läheltä, Euroopasta. Esimerkiksi Unkarissa oppositiolehden yllättävän sulkemisen lokakuussa arveltiin johtuvan poliittisista syistä. Myös Puolassa valtiovalta on tiukentanut otettaan tiedotusvälineistä. Tiukennuksia tiedotusvälineiden asemaan on näissä maissa toteutettu myös lainsäädännön keinoin.

Tilanne meillä Pohjoismaissa poikkeaa toki merkittävästi edellä kuvatusta. Muualla Euroopassa – EU:n jäsenmaissa – tapahtuva kehitys on kuitenkin mielestäni merkki siitä, ettemme mekään voi tuudittautua asioiden hyvään tilaan.

Yksi suurimmista lehdistön- ja sananvapauteen kohdistuvista vaaroista niin Suomessa kuin Ruotsissakin on uhkaavaan sävyyn esitetty vihapuhe. Tällaista kohdistuu niin toimittajiin, poliitikkoihin kuin esimerkiksi tutkijoihin, jotka osallistuvat julkiseen keskusteluun.

On tietysti selvää, että esimerkiksi poliitikkojen tulee hyväksyä se, että heidän ajatuksiaan ja näkemyksiään kyseenalaistetaan ja haastetaan. Osa palautteesta on kuitenkin sillä tavoin henkilöön käyvää – tai joissakin tapauksessa hänen perheeseensä tai lähipiiriinsä kohdistuvaa – ja uhkaavaa, ettei siinä voida enää ajatella olevan kyse keskustelusta, joka edistää sananvapautta. Tällainen uhkailu ei ole tuomittavaa ainoastaan sen vuoksi, että se aiheuttaa turvattomuutta uhkailun kohteeksi joutuneelle ja hänen lähipiirilleen. Vaara piilee myös siinä, että uhkailun vuoksi tai uhkailun pelon vuoksi jotkut aiheet voivat jäädä julkisuudessa käsittelemättä. Uhkailulla vaientaminenkin on sananvapauden rajoittamista.

Arvoisat seminaarivieraat! Pohdimme yhdessä Ruotsin perustuslakivaliokunnan kanssa syyskuussa Helsingissä pidetyssä seminaarissa sananvapauden haasteita. Vihapuheen ja uhkailun lisäksi tuolloin keskusteltiin muun muassa ns. valemedioista ja faktoihin perustuvasta tiedonvälityksestä.

Syyskuun seminaarissa Elina Grundström, median itsesääntelyelimen julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja, esitti ajatuksen siitä, että faktapohjaisuuden ylläpitämisestä on Suomessakin tulossa yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista haasteista.

Faktoihin perustumattomasta tiedonvälityksestä ja totuuden jälkeisestä ajasta on käyty paljon keskustelua erityisesti viimekesäisen Brexit-äänestyksen ja myös Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan vuoksi. On huolestuttavaa, että virheellisten tietojen esittäminen on niin laajamittaista ja vaikuttavaa.

On oikeastaan hyvin ristiriitaista, että faktoja aletaan sivuuttaa nyt. Tiedon hankkimiseen on nykyisin paremmat edellytykset kuin koskaan ennen. Suuri osa ihmiskunnan tietämyksestä ja osaamisesta on jatkuvasti tarjolla, ja tietoverkkojen ansiosta myös kaikkien ulottuvilla esimerkiksi älypuhelimen avulla. Tiedon saatavuus on siis huomattavasti rajattomampaa kuin vielä esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten. Tämän ajattelisi parhaimmillaan olevan muutos, joka on omiaan lisäämään tasa-arvoa.

Tiedon saatavuuden lisääntymisen kanssa rinnakkain on tapahtunut myös murros siinä, ettei tiedonvälitys enää ole ainoastaan median tehtävä, vaan yhä useampi yksityishenkilö toimii erilaisten tietojen julkaisijana ja levittäjänä. Verkkokeskustelujen ja sosiaalisen median vahvuus on epäilemättä, että ne mahdollistavat mielipiteiden vaihdon myös sellaisista aiheista, jotka syystä tai toisesta eivät ole näkyvillä tiedotusvälineissä. Samalla kasvaa kuitenkin vaara siitä, että ihmisen on mahdollista valita itselleen lähinnä sellaista tietoa tai sellaisia mielipiteitä, jotka tukevat hänellä jo ennestään olevia käsityksiä. Jo nyt puhutaan paljon siitä, että ihmisten on mahdollista elää omissa kuplissaan. Tällaisessa kuplassa ei ole välttämätöntä kohdata eri mieltä olevia.

Sosiaalisen median yhteydessä mielenkiintoinen keskustelu koskee myös yhtiöiden, kuten Facebookin asemaa. Yhtiö itse mieltää tarjoavansa alustan ihmisten jakamalle sisällölle eikä olevansa tiedotusväline. Kuitenkin sillä on mielenkiintoinen kaksoisrooli: yhtäältä sitä on kritisoitu sananvapauden rajoittamisesta – muistanette alkusyksyisen tapauksen, jossa norjalaista Aftenposten-lehteä vaadittiin poistamaan Facebook-sivuiltaan eräs historian kuuluisimmista sotavalokuvista; se, jossa vietnamilaiset lapset juoksevat pakoon napalpommitusta. Toisaalta kritiikkiä on esitetty myös siitä, että yhtiö mahdollistaa valeuutisten levittämisen ja luo ikään kuin kaikukammioita, joissa samankaltaiset mielipiteet vahvistavat toisiaan.

On merkillepantavaa, että Grundström aikaisemmin lainaamassani puheenvuorossa sanoi faktapohjaisuuden ylläpitämisestä olevan tulossa yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista haasteista – siis yhteiskunnallisista haasteista, ei ainoastaan median ja tiedonvälityksen haasteista. Tämä haaste kohdistuu myös poliittiseen keskusteluun. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on mielestäni syytä pitää ohjenuorana, että keskustelun rimanalituksiin ei pidä vastata rimaa laskemalla.

Mielestäni faktapohjaisuuden ylläpitämisessä on myös välttämätöntä esittää kysymys siitä, miksi faktoja halutaan sivuuttaa ja miksi tutkimustietoon ei luoteta. Onko kyse vain kaipuusta helppoihin ja omaa mielipidettä tai vakaumusta tukeviin ratkaisuihin? Vai löytyykö syitä yhteiskunnallisesta tyytymättömyydestä, tai ehkä pelostakin?

Teemanamme on tänään ”Painovapaus ja julkisuus Ruotsissa ja Suomessa – elävä perintö vuodelta 1766”. Kyseessä on ilman muuta perintö, jota tulee vaalia. Tätä perintöä vaalimme ja siitä pidämme huolta tänään yhdessä – odotan innolla tulevia keskusteluja.

 

Tryckfrihetsförordningen 250 år -högtidsseminarium, Stockholm den 2 december 2016

Grundlagsutskottets ordförande Annika Lapintie

Pressfriheten försämras

Ärade seminariegäster

I dag firar vi vår gemensamma yttrandefrihets- och offentlighetsprincip samt att vi för 250 år sedan fick en gemensam tryckfrihetsförordning.

Sverige och Finland har klarat sig väl i internationella utredningar om pressfrihet. Det är historiska och kulturella faktorer, t.ex. vår långa lagstiftningstradition gällande yttrandefrihet och offentlighet, som ligger i bakgrunden för det. Internationella bedömningar noterar också att våra länder har god förvaltning och låg korruption.

I samband med jämförelser av yttrandefrihet är det ibland skäl att fråga sig om vår framgång också till vissa delar beror på att situationen för yttrandefriheten blir sämre i andra delar av världen. Den oberoende organisationen Freedom House har konstaterat att pressfriheten år 2015 blivit sämre än på tolv år. Organisationen uppskattar att endast 13 % av världens befolkning bor i länder där man kan tala om en fri press.

Jag har med allt mer oro följt nyheter om ingrepp i massmediernas verksamhet, också alldeles i närheten av oss, i Europa. Ett exempel är Ungern, där man ansåg att politiska skäl låg bakom den plötsliga nedläggningen av en oppositionstidning i oktober. Också i Polen har statsmakten tagit ett hårdare grepp om massmedierna. Skärpningar av massmediernas ställning har i dessa länder också genomförts med lagstiftningsåtgärder.

Situationen hos oss i Norden avviker förstås betydligt från det jag nyss beskrev. Jag anser ändå att utvecklingen som sker på annat håll i Europa – i EU:s medlemsländer – är ett tecken på att vi ändå inte kan försjunka i en grundlös tro på att allt är frid och fröjd.

Ett av de största hoten mot press- och yttrandefriheten både i Finland och Sverige är hotfull hatretorik. Den riktas mot såväl journalister som politiker och till exempel forskare som deltar i den offentliga debatten.

Självklart ska till exempel politiker kunna acceptera att deras tankar och åsikter ifrågasätts och utmanas. En del av responsen är ändå så personlig – eller riktas även i vissa fall mot personens familj eller närkrets – och hotfull, att man inte kan anse den föra till en diskussion som främjar yttrandefriheten. Sådant hot måste fördömas, inte bara för att hoten skapar otrygghet hos den som utsätts och dennes närkrets. Det finns nämligen risk för att hoten eller rädslan för hot leder till att vissa ämnen inte tas upp i offentligheten. Att tysta med hot är att begränsa yttrandefriheten.

Ärade seminariegäster! Vi diskuterade yttrandefrihetens utmaningar tillsammans med Sveriges konstitutionsutskott under ett seminarium i Helsingfors i september. Förutom hatretorik och hot diskuterades också bl.a. lögnmedier och faktaorienterad informationsförmedling.

Under seminariet i september framförde Elina Grundström, ordförande i mediernas självregleringsorgan Opinionsnämnden för massmedier, att en av de viktigaste samhälleliga utmaningarna – också i Finland – är att arbeta för fortsatt faktaorientering.

Sommarens Brexit-omröstning och presidentvalskampanjen i Förenta staterna har väckt en bred diskussion om information som inte bygger på fakta och den postfaktuella tiden.  Det är oroväckande hur omfattande och verkningsfullt framställandet av felaktiga uppgifter är.

Det är egentligen väldigt paradoxalt att man nu börjar förbigå fakta. Förutsättningarna för att skaffa information är nämligen bättre än någonsin. En stor del av mänsklighetens kunskaper och kompetens står ständigt till buds och är tack vare datanät tillgänglig för alla, t.ex. med hjälp av smarttelefoner. Tillgången till information är alltså betydligt mindre begränsad än för till exempel 20 år sedan. Detta kunde som bäst vara en förändring som bidrar till att öka jämställdhet.

Samtidigt som tillgången till information ökat har det skett en omvälvning där informationsförmedling inte längre är endast mediernas uppgift, utan allt fler privatpersoner publicerar och sprider information. Nätdiskussionernas och sociala mediernas styrka ligger utan tvivel i att de möjliggör en debatt också om sådana ämnen som av en eller annan orsak inte är synliga i massmedierna. Samtidigt ökar risken för möjligheten att välja närmast sådan information eller sådana åsikter som stöder den uppfattningen man har från förut.  Redan nu talas det mycket om hur människor kan leva i sina egna bubblor. I en sådan bubbla måste man inte möta människor med en annan åsikt.

En intressant diskussion om sociala medier handlar om den ställning bolagen, t.ex. Facebook, har. Bolaget anser sig erbjuda en plattform för innehåll som människor delar med sig men tycker sig inte höra till massmedia.  Ändå har bolaget en intressant dubbelroll: dels har det blivit kritiserat för att begränsa yttrandefriheten – ni kommer säkert ihåg fallet under förhösten då man krävde att den norska tidningen Aftenposten skulle ta bort en av historiens mest kända krigsbilder från sin Facebook-sida, nämligen fotografiet på vietnamesiska barn som springer undan napalmbomber. Dels har man framfört kritik över att bolaget gör det möjligt att sprida lögnnyheter och skapar ekokammare där likartade åsikter stärker varandra.

Det är anmärkningsvärt att Grundström i sitt tal, som jag tidigare citerade, sade att arbetet för fortsatt faktaorientering är en av de viktigaste samhälleliga utmaningarna – alltså samhälleliga utmaningarna, inte endast mediernas och informationsförmedlingens utmaningar. Denna utmaning riktar sig också mot den politiska debatten. I den samhälleliga debatten tycker jag att rättesnöret ska vara att man inte svarar på slag under bältet med ett slag tillbaka.

Jag anser det också nödvändigt att man i arbetet för fortsatt faktaorientering frågar sig varför man vill förbigå fakta och varför man inte litar på forskningsdata. Handlar det om en längtan efter lätta lösningar som stöder den egna åsikten och övertygelsen? Beror det på ett samhälleligt missnöje eller kanske rädsla?

Dagens tema är ”Tryckfrihet och offentlighet i Sverige och Finland – ett levande arv från 1766”. Det handlar utan tvekan om ett arv som man bör värna om. Detta arv värnar vi om tillsammans i dag – jag väntar med iver på kommande diskussioner.

 

The post Lehdistönvapaus huononemassa appeared first on Annika Lapintie.

]]>
1 http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227236-lehdistonvapaus-huononemassa#comments Fri, 02 Dec 2016 09:40:19 +0000 Annika Lapintie http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227236-lehdistonvapaus-huononemassa
Opettavainen työpäivä Amandakodissa http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226228-opettavainen-tyopaiva-amandakodissa <p>SuPer on oikeassa, työvuoro vanhustenhoidossa antaa perspektiiviä päätöksentekoon.</p> <p>Suomen lähi- ja perushoitajaliitto <a href="https://www.superliitto.fi/viestinta/tiedotteet-ja-kannanotot/super-haastoi-kansanedustajat-tekemaan-tyovuoron-vanhustenhoidossa/">SuPer haastoi</a> hiljattain kansanedustajat tekemään työpäivän vanhustenhoidossa. Kaikkiaan kolmisenkymmentä kansanedustajaa tarttui haasteeseen. Jokainen meistä pääsee oman työvuoronsa aikana näkemään vanhustenhoidon arkea ja keskustelemaan työstä työntekijöiden kanssa.</p> <p>Tein itse työvuoroni Amandakodissa Liedossa. Amandakoti on koti muistisairaille, se tarjoaa tehostetun palveluasumisen kodinomaista hoitoa. Asukaspaikkoja on 21. Aamuvuorossa klo 7 – 15 pääsin seuraamaan läheltä lähihoitajien työtä. Työvuorossa mukana oleminen oli mieleenpainuva kokemus.</p> <p>Julkisuudessa on keskusteltu paljon hallituksen aikeista pienentää vanhainkotien ja ympärivuorokautisen palveluasumisen hoitajamitoitusta. Itsekin <a href="http://lapintie.vas.fi/2016/10/02/vanhuspalveluista-leikataan-hapeallisesti/">kirjoitin aiheesta aiemmin</a>. Työvuoroon lähtiessäni olinkin varautunut siihen, että hoitajilla on kova kiire työssään. Silti yllätyin siitä, miten paljon apua monet asukkaista tarvitsevat ihan perushoidossa ja kuinka paljon tähän työhön kuluu aikaa. Käytännön esimerkkinä vaikkapa vanhuksen nostaminen, jolloin paikalle tarvitaan usein kaksi hoitajaa. </p> <p>Perushoitoon tarvittavan työn ja ajan lisäksi yllätyin siitä, miten paljon asukkaat tarvitsevat sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Myös tähän työhön on oltava riittävästi aikaa.</p> <p>Näin Amandakodissa, miten kiireestä sekä fyysisesti ja psyykkisestikin raskaasta työstä huolimatta hoitajat kohtelivat asukkaita yksilöinä, ammattitaitoisesti ja arvostaen. Kaiken kiireen keskellä raivattiin aikaa myös tukan letittämiseen.</p> <p>Hoitajien työtä seuratessani mieleen nousi myös huoli siitä, pystyykö työnantaja riittävän hyvin tukemaan heidän jaksamistaan. Toimiiko työn järjestäminen ja onko työntekijöillä mahdollisuuksia kouluttautumiseen? Ja ennen kaikkea huolehditaanko riittävästä henkilökunnan määrästä ja sijaisten hankkimisesta silloin, kun joku työntekijöistä on poissa vaikkapa sairastumisen takia?</p> <p>En voi ymmärtää, että hallituspuolueet voivat edes suunnitella hoitajien vähentämistä palveluasumisessa. Vanhustenhoidossa on jo tällä hetkellä aivan liian vähän hoitohenkilökuntaa.</p> <p>Amandakodin kaltaisia hoitokoteja tarvitaan myös jatkossa. Kaikki ikäihmiset eivät pysty asumaan kotona, ja silloin tarvitaan nimenomaan kodinomaista hoitoa antavaa palveluasumista. Selvää on, että hyvä ja turvallinen hoiva edellyttää riittävää henkilökuntaa. </p> <p>Sama pätee myös kotihoitoon. Monet hoivaa tarvitsevat ikäihmiset asuvat kotona, heille on turvattava riittävät kotihoidon palvelut ja myös tarpeeksi henkilökuntaa näihin tehtäviin.</p> <p>Suosittelen kaikille päättäjille lämpimästi vähintäänkin yhden työvuoron mittaista rupeamaa ikäihmisten tehostetun palveluasumisen yksikössä. Se on takuuvarmasti opettavainen kokemus kaikille, jotka päättävät määrärahojen jakamisesta ja hoitohenkilökunnan määrästä.</p> <p>Lämmin kiitos Amandakodin koko henkilökunnalle siitä, että sain tutustua heidän työhönsä yhden työvuoron ajan.</p> <p>The post <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi/2016/11/15/opettavainen-tyopaiva-amandakodissa/">Opettavainen työpäivä Amandakodissa</a> appeared first on <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi">Annika Lapintie</a>.</p> SuPer on oikeassa, työvuoro vanhustenhoidossa antaa perspektiiviä päätöksentekoon.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer haastoi hiljattain kansanedustajat tekemään työpäivän vanhustenhoidossa. Kaikkiaan kolmisenkymmentä kansanedustajaa tarttui haasteeseen. Jokainen meistä pääsee oman työvuoronsa aikana näkemään vanhustenhoidon arkea ja keskustelemaan työstä työntekijöiden kanssa.

Tein itse työvuoroni Amandakodissa Liedossa. Amandakoti on koti muistisairaille, se tarjoaa tehostetun palveluasumisen kodinomaista hoitoa. Asukaspaikkoja on 21. Aamuvuorossa klo 7 – 15 pääsin seuraamaan läheltä lähihoitajien työtä. Työvuorossa mukana oleminen oli mieleenpainuva kokemus.

Julkisuudessa on keskusteltu paljon hallituksen aikeista pienentää vanhainkotien ja ympärivuorokautisen palveluasumisen hoitajamitoitusta. Itsekin kirjoitin aiheesta aiemmin. Työvuoroon lähtiessäni olinkin varautunut siihen, että hoitajilla on kova kiire työssään. Silti yllätyin siitä, miten paljon apua monet asukkaista tarvitsevat ihan perushoidossa ja kuinka paljon tähän työhön kuluu aikaa. Käytännön esimerkkinä vaikkapa vanhuksen nostaminen, jolloin paikalle tarvitaan usein kaksi hoitajaa.

Perushoitoon tarvittavan työn ja ajan lisäksi yllätyin siitä, miten paljon asukkaat tarvitsevat sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Myös tähän työhön on oltava riittävästi aikaa.

Näin Amandakodissa, miten kiireestä sekä fyysisesti ja psyykkisestikin raskaasta työstä huolimatta hoitajat kohtelivat asukkaita yksilöinä, ammattitaitoisesti ja arvostaen. Kaiken kiireen keskellä raivattiin aikaa myös tukan letittämiseen.

Hoitajien työtä seuratessani mieleen nousi myös huoli siitä, pystyykö työnantaja riittävän hyvin tukemaan heidän jaksamistaan. Toimiiko työn järjestäminen ja onko työntekijöillä mahdollisuuksia kouluttautumiseen? Ja ennen kaikkea huolehditaanko riittävästä henkilökunnan määrästä ja sijaisten hankkimisesta silloin, kun joku työntekijöistä on poissa vaikkapa sairastumisen takia?

En voi ymmärtää, että hallituspuolueet voivat edes suunnitella hoitajien vähentämistä palveluasumisessa. Vanhustenhoidossa on jo tällä hetkellä aivan liian vähän hoitohenkilökuntaa.

Amandakodin kaltaisia hoitokoteja tarvitaan myös jatkossa. Kaikki ikäihmiset eivät pysty asumaan kotona, ja silloin tarvitaan nimenomaan kodinomaista hoitoa antavaa palveluasumista. Selvää on, että hyvä ja turvallinen hoiva edellyttää riittävää henkilökuntaa.

Sama pätee myös kotihoitoon. Monet hoivaa tarvitsevat ikäihmiset asuvat kotona, heille on turvattava riittävät kotihoidon palvelut ja myös tarpeeksi henkilökuntaa näihin tehtäviin.

Suosittelen kaikille päättäjille lämpimästi vähintäänkin yhden työvuoron mittaista rupeamaa ikäihmisten tehostetun palveluasumisen yksikössä. Se on takuuvarmasti opettavainen kokemus kaikille, jotka päättävät määrärahojen jakamisesta ja hoitohenkilökunnan määrästä.

Lämmin kiitos Amandakodin koko henkilökunnalle siitä, että sain tutustua heidän työhönsä yhden työvuoron ajan.

The post Opettavainen työpäivä Amandakodissa appeared first on Annika Lapintie.

]]>
0 http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226228-opettavainen-tyopaiva-amandakodissa#comments Tue, 15 Nov 2016 14:19:16 +0000 Annika Lapintie http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226228-opettavainen-tyopaiva-amandakodissa
Språkliga rättigheter bör bedömas i samband med sote http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224071-sprakliga-rattigheter-bor-bedomas-i-samband-med-sote <p>Pressmeddelande</p> <p>Vasa 8.10.2016</p> <p>Grundlagsutskottets ordförande Annika Lapintie:</p> <h2>Språkliga rättigheter bör bedömas i samband med sote</h2> <p>Grundlagsutskottets ordförande, Vänsterförbundets riksdagsledamot Annika Lapintie förstår vasabornas oro över det egna sjukhusets framtid.</p> <p>&#8211; Vasa centralsjukhus arbetstagare gör ett gott arbete, både vårdens kvalitet och patientsäkerheten håller hög standard.</p> <p>Lapintie är bekymrad över arbetstagarnas ork i den nuvarande osäkra situationen.</p> <p>&#8211; De borde ha en möjlighet att lära sig, utvecklas och avancera i sin karriär. Hur får vi den utbildade personalens kunnande att stanna på ett område då det är osäkert vilka delar av verksamheten som till slut blir kvar?</p> <p>Lapintie tar den svenskspråkiga befolkningens oro över sina grundläggande rättigheter i samband med sote-avgörandet på allvar. Hon påminner att rätten att använda sitt eget språk är en grundläggande rättighet och att det är den offentliga maktens uppgift att säkra dessa rättigheter.</p> <p>&#8211; Patienten har rätt att använda sitt eget språk och få service på sitt eget språk. Vår lagstiftning är mycket klar då det gäller dessa rättigheter.</p> <p>Grundlagsutskottet har uttalat att ”om det är möjligt att fastställa en administrativt fungerande områdesindelning på flera alternativa sätt kräver skyldigheten att tillgodose de grundläggande fri- och rättigheterna att det alternativ väljs som bäst tillgodoser de grundläggande språkliga rättigheterna.”</p> <p>&#8211; Jag hade förväntat mig en grundlig bedömning av de språkliga effekterna redan i beredningsskedet, då det gäller en såpass stor förändring. Att förbise de språkliga effekterna tyder på bristfällig lagberedning.</p> <p>Lapintie lovar att grundlagsutskottet kommer att granska sote väldigt nogrannt även gällande de språkliga grundläggande rättigheterna.</p> <p>&#8211; I samband med detta kommer vi att ha en grundlig diskussion om vilka de svenskspråkiga invånarnas möjligheter till service är utan en täckande jourverksamhet vid Vasa centralsjukhus.</p> <p>Mer information: Annika Lapintie 050 511 3156</p> <p><em>Annika Lapintie besökte Vasa 8.10. som en del av Vänsterförbundets kampanj ”Ordning på arbetslivet”. Under kampanjen besöker Vänsterförbundets riksdagsledamöter orter runt hela Finland och diskuterar arbetsliv och dess kvalitet samt lanserar olika initiativ för att få ordning på arbetslivet i Finland.</em></p> <p>&nbsp;</p> <p>Tiedote</p> <p>Vaasa 8.10.2016</p> <p>Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie:</p> <h2>Sotessa arvioitava myös kielelliset oikeudet</h2> <p>Vaasassa vieraillut perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Annika Lapintie (vas) ymmärtää vaasalaisten huolen oman sairaalan tulevaisuudesta.</p> <p>&#8211; Vaasan keskussairaalan työntekijät tekevät erittäin korkeatasoista työtä niin hoidon laadun kuin potilasturvallisuudenkin näkökulmasta katsottuna.</p> <p>Lapintie on huolissaan työntekijöiden jaksamisesta epävarmassa tilanteessa.</p> <p>&#8211; Heillä pitäisi olla mahdollisuus oppia, kehittyä ja edetä urallaan. Miten saadaan koulutetun henkilöstön osaaminen pysymään alueella, kun on epävarmuutta siitä, mitä toimintoja lopulta jää jäljelle?</p> <p>Huoleen ruotsinkielisen väestön kielellisten perusoikeuksien vaarantumisesta sote-ratkaisussa Lapintie suhtautuu vakavasti. Hän muistuttaa, että oikeus käyttää omaa kieltään on perusoikeus ja perusoikeuksien turvaaminen on julkisen vallan tehtävä.</p> <p>&#8211; Potilaalla on oikeus käyttää omaa kieltään ja saada palveluita omalla kielellään. Lainsäädäntömme on tässä asiassa varsin selkeä.</p> <p>Perustuslakivaliokunta on linjannut, että ”jos hallinnollisesti toimiva aluejako on mahdollista määritellä useilla vaihtoehtoisilla tavoilla, perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus edellyttää, että niistä valitaan vaihtoehto, joka parhaiten toteuttaa kielelliset perusoikeudet.”</p> <p>&#8211; Odotin, että näin ison uudistuksen kielelliset vaikutukset olisi arvioitu perusteellisesti jo valmisteluvaiheessa. Kielellisten vaikutusten sivuuttaminen kertoo puutteellisesta lainvalmistelusta.</p> <p>Lapintie lupaa, että sote-uudistus tullaan perustuslakivaliokunnassa arvioimaan erittäin tarkasti myös kielellisten perusoikeuksien näkökulmasta.</p> <p>&#8211; Tässä yhteydessä tullaan varmasti käymään perusteellinen keskustelu siitä, mikä on ruotsinkielisten ihmisten mahdollisuus saada palveluja omalla kielellään ilman laajaa päivystystä Vaasan keskussairaalassa.</p> <p>Lisätietoja: Annika Lapintie 050 511 3156</p> <p><em>Annika Lapintie vieraili Vaasassa 8.10. osana Vasemmistoliiton Tolkkua työelämään -kampanjaa. Kampanjan aikana Vasemmistoliiton kansanedustajat kiertävät koko Suomen puhumassa työelämästä ja sen laadusta sekä tekevät työelämän tolkullistamiseen tähtääviä avauksia.</em></p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> <p>The post <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi/2016/10/08/sprakliga-rattigheter-bor-bedomas-samband-med-sote/">Språkliga rättigheter bör bedömas i samband med sote</a> appeared first on <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi">Annika Lapintie</a>.</p> Pressmeddelande

Vasa 8.10.2016

Grundlagsutskottets ordförande Annika Lapintie:

Språkliga rättigheter bör bedömas i samband med sote

Grundlagsutskottets ordförande, Vänsterförbundets riksdagsledamot Annika Lapintie förstår vasabornas oro över det egna sjukhusets framtid.

– Vasa centralsjukhus arbetstagare gör ett gott arbete, både vårdens kvalitet och patientsäkerheten håller hög standard.

Lapintie är bekymrad över arbetstagarnas ork i den nuvarande osäkra situationen.

– De borde ha en möjlighet att lära sig, utvecklas och avancera i sin karriär. Hur får vi den utbildade personalens kunnande att stanna på ett område då det är osäkert vilka delar av verksamheten som till slut blir kvar?

Lapintie tar den svenskspråkiga befolkningens oro över sina grundläggande rättigheter i samband med sote-avgörandet på allvar. Hon påminner att rätten att använda sitt eget språk är en grundläggande rättighet och att det är den offentliga maktens uppgift att säkra dessa rättigheter.

– Patienten har rätt att använda sitt eget språk och få service på sitt eget språk. Vår lagstiftning är mycket klar då det gäller dessa rättigheter.

Grundlagsutskottet har uttalat att ”om det är möjligt att fastställa en administrativt fungerande områdesindelning på flera alternativa sätt kräver skyldigheten att tillgodose de grundläggande fri- och rättigheterna att det alternativ väljs som bäst tillgodoser de grundläggande språkliga rättigheterna.”

– Jag hade förväntat mig en grundlig bedömning av de språkliga effekterna redan i beredningsskedet, då det gäller en såpass stor förändring. Att förbise de språkliga effekterna tyder på bristfällig lagberedning.

Lapintie lovar att grundlagsutskottet kommer att granska sote väldigt nogrannt även gällande de språkliga grundläggande rättigheterna.

– I samband med detta kommer vi att ha en grundlig diskussion om vilka de svenskspråkiga invånarnas möjligheter till service är utan en täckande jourverksamhet vid Vasa centralsjukhus.

Mer information: Annika Lapintie 050 511 3156

Annika Lapintie besökte Vasa 8.10. som en del av Vänsterförbundets kampanj ”Ordning på arbetslivet”. Under kampanjen besöker Vänsterförbundets riksdagsledamöter orter runt hela Finland och diskuterar arbetsliv och dess kvalitet samt lanserar olika initiativ för att få ordning på arbetslivet i Finland.

 

Tiedote

Vaasa 8.10.2016

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie:

Sotessa arvioitava myös kielelliset oikeudet

Vaasassa vieraillut perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Annika Lapintie (vas) ymmärtää vaasalaisten huolen oman sairaalan tulevaisuudesta.

– Vaasan keskussairaalan työntekijät tekevät erittäin korkeatasoista työtä niin hoidon laadun kuin potilasturvallisuudenkin näkökulmasta katsottuna.

Lapintie on huolissaan työntekijöiden jaksamisesta epävarmassa tilanteessa.

– Heillä pitäisi olla mahdollisuus oppia, kehittyä ja edetä urallaan. Miten saadaan koulutetun henkilöstön osaaminen pysymään alueella, kun on epävarmuutta siitä, mitä toimintoja lopulta jää jäljelle?

Huoleen ruotsinkielisen väestön kielellisten perusoikeuksien vaarantumisesta sote-ratkaisussa Lapintie suhtautuu vakavasti. Hän muistuttaa, että oikeus käyttää omaa kieltään on perusoikeus ja perusoikeuksien turvaaminen on julkisen vallan tehtävä.

– Potilaalla on oikeus käyttää omaa kieltään ja saada palveluita omalla kielellään. Lainsäädäntömme on tässä asiassa varsin selkeä.

Perustuslakivaliokunta on linjannut, että ”jos hallinnollisesti toimiva aluejako on mahdollista määritellä useilla vaihtoehtoisilla tavoilla, perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus edellyttää, että niistä valitaan vaihtoehto, joka parhaiten toteuttaa kielelliset perusoikeudet.”

– Odotin, että näin ison uudistuksen kielelliset vaikutukset olisi arvioitu perusteellisesti jo valmisteluvaiheessa. Kielellisten vaikutusten sivuuttaminen kertoo puutteellisesta lainvalmistelusta.

Lapintie lupaa, että sote-uudistus tullaan perustuslakivaliokunnassa arvioimaan erittäin tarkasti myös kielellisten perusoikeuksien näkökulmasta.

– Tässä yhteydessä tullaan varmasti käymään perusteellinen keskustelu siitä, mikä on ruotsinkielisten ihmisten mahdollisuus saada palveluja omalla kielellään ilman laajaa päivystystä Vaasan keskussairaalassa.

Lisätietoja: Annika Lapintie 050 511 3156

Annika Lapintie vieraili Vaasassa 8.10. osana Vasemmistoliiton Tolkkua työelämään -kampanjaa. Kampanjan aikana Vasemmistoliiton kansanedustajat kiertävät koko Suomen puhumassa työelämästä ja sen laadusta sekä tekevät työelämän tolkullistamiseen tähtääviä avauksia.

 

 

 

The post Språkliga rättigheter bör bedömas i samband med sote appeared first on Annika Lapintie.

]]>
0 http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224071-sprakliga-rattigheter-bor-bedomas-i-samband-med-sote#comments Sat, 08 Oct 2016 08:00:13 +0000 Annika Lapintie http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224071-sprakliga-rattigheter-bor-bedomas-i-samband-med-sote
Ihmisoikeudet perustuslakivaliokunnan työssä http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223878-ihmisoikeudet-perustuslakivaliokunnan-tyossa <p>Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana on toisinaan ollut ällistyttävää törmätä mitä hätkähdyttävämpiin kommentteihin valiokunnan toiminnasta ja jopa sen jäsenistä. Esimerkiksi <a href="http://www.hs.fi/sunnuntai/a1473392240407">julkisuudessa on luonnehdittu valiokunnan jäseniä ”keltanokiksi”. </a>Tämä ei kuitenkaan anna lähellekään oikeaa kuvaa valiokunnan kokoonpanosta.</p> <p>Nykyisen perustuslakivaliokunnan jäseninä istuu muun muassa kahden eduskuntapuolueen puheenjohtajat, jotka molemmat ovat myös työskennelleet ministereinä, Vihreiden Ville Niinistö ja Rkp:n Anna-Maja Henriksson. Samoin valiokunnan jäsenenä on juuri suurella äänimäärällä kokoomuksen varapuheenjohtajaksi valittu Antti Häkkänen. Valiokunnassa on jäsenenä myös Ilkka Kantola, joka on aikaisemmin toiminut piispana ja kuten tunnettua, on luterilaisen kirkon johto pitänyt korkeassa arvossa ihmisoikeuksia. Suurimman eduskuntapuolueen, keskustan edustajana valiokunnan varapuheenjohtajana toimii entinen ministeri ja laajalti eri puolueissa arvostusta nauttiva Tapani Tölli.</p> <p>Perustuslakivaliokunnan 17 jäsenestä on seitsemällä juristin koulutus ja lisäksi valiokunnan sihteereinä on kolme taitavaa valtiosääntöoikeuteen ja perusoikeuksiin perehtynyttä sekä akateemisesti ja ammatillisesti ansioitunutta valiokuntaneuvosta.</p> <p>Perustuslain 74 pykälän mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunnan harjoittama lainsäädännön ennakollinen valvonta on tärkein perustuslainmukaisuuden valvonnan muoto Suomessa. Valiokunnan lausuntokäytännöllä on keskeinen merkitys myös tuomioistuinten tulkitessa perustuslain säännöksiä.</p> <p>Valiokunnan tulkinnat eivät ole olleet sidoksissa hallituspohjaan tai eduskunnan poliittisiin voimasuhteisiin, joten valiokunnan jäsenet eivät lakiesitysten perustuslainmukaisuutta arvioidessaan toimi omien puolueidensa, hallituksen tai opposition äänitorvena. Lausunnoissaan perustuslakivaliokunta pyrkii yksimielisiin ratkaisuihin.</p> <p>Perustuslakivaliokunta kuulee lakiesityksistä esittelevää ministeriötä, asiantuntevimpia perustuslakiasiantuntijoita ja tilanteen mukaan myös muita oikeudellisia asiantuntijoita. Muista eduskunnan valiokunnista poiketen perustuslakivaliokunta ei kuule lausuntoasioissa eri suuntiin vetäviä intressitahoja.</p> <p>Perustuslakivaliokuntaa on julkisuudessa arvosteltu siitä, että valiokunta kutsuu kuultavaksi aina uudelleen ja uudelleen vain muutamia samoja asiaan perehtyneitä asiantuntijoita. Tämäkään sitkeästi elävä väite ei vastaa todellisuutta. Esimerkiksi vuoden 2014 ja 2015 valtiopäivillä valiokunta antoi 90 lausuntoa, joita valmisteltaessa kuultiin noin sataa eri asiantuntijaa ja organisaatiota. Toki juuri valtiosääntöoikeuteen ja perus- ja ihmisoikeuksiin perehtyneiden asiantuntijoiden joukko on suhteellisen harvalukuinen. Valiokunnan tehtävä huomioon ottaen valtiosääntöasiantuntijoiden kuuleminen on kuitenkin välttämätöntä.</p> <p>Suomalainen ainutlaatuinen järjestelmä, jossa lakiesitysten perustuslainmukaisuus tutkitaan ennakolta parlamentin valiokunnassa, toimii myös ikään kuin ”pelotevaikutuksena” eli hallituksen valmistellessa lakiesityksiä pyritään varmistumaan ennakolta myös siitä, että esitykset vastaavat Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut. Toki lainvalmistelussa on edelleen parantamisen varaa, minkä perustuslakivaliokuntakin on useasti lausunnoissaan todennut (<a href="https://www.eduskunta.fi/pdf/PeVL+19/2016" target="_blank">ks. esim. PeVL 19/2016 vp</a>).</p> <p>Miten ihmisoikeuksien huomioon ottaminen sitten näkyy perustuslakivaliokunnan työssä? Yleisesti voin todeta, että ihmisoikeuksilla tarkoitetaan jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvia perustavaa laatua olevia oikeuksia ja nykyisin ihmisoikeuksilla tarkoitetaan erityisesti niitä oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.</p> <p>Ihmisoikeussopimuksista keskeisin merkitys on Euroopan ihmisoikeussopimuksella, ja usein valiokunta viittaa sopimusta tulkitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin. Usein viitataan myös YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Myös useat muut kansainväliset sopimukset heijastuvat valiokunnan työhön.</p> <p>Tärkeä on Suomen perustuslain 22 pykälä, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Ihmisoikeudet ovat lainsäädäntökäytännössä toimineet usein virikkeenä uudistusten käynnistämiselle ja lainsäädännön kehittämiselle, mutta usein myös esteenä tietynsisältöisen lainsäädännön toteuttamiselle.</p> <p>Näistä voin mainita esimerkkeinä vuodelta 2014 valiokunnan lausunnon yhdenvertaisuuslaiksi, jolloin perustuslakivaliokunta piti tarpeellisena arvioida esitystä myös siltä osin, olisiko syytä mennä yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämisessä jopa ehdotettua pidemmälle. Tämä arvio perustui osin Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja YK:n yleissopimuksiin kuten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, rotusyrjinnän poistamista ja naisten syrjinnän poistamista koskeviin yleissopimuksiin sekä vammaisyleissopimukseen (<a href="https://www.eduskunta.fi/pdf/PeVL+31/2014" target="_blank">PeVL 31/2014 vp</a>).</p> <p>Vuonna 2015 perustuslakivaliokunta käsitteli lakia kehitysvammaisten erityishuollosta ja totesi, että ottaen huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, on valiokunnan mielestä välttämätöntä, että lakiin sisällytetään säännös vapaudenriiston kohteena olevan henkilön ja hänen laillisen edustajansa oikeudesta saada tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset arvioitaviksi erityishuollon aikana (<a href="https://www.eduskunta.fi/pdf/PeVL+15/2015" target="_blank">PeVL 15/2015 vp</a>)</p> <p>Vuonna 2016 perustuslakivaliokunta piti säätämisjärjestyskysymyksenä sitä, että Suomessa ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikanhakijan oikeusapu tuli taata kattavasti myös turvapaikkapuhuttelussa. Tämä arvio perustui osin lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen 22 artiklaan (<a href="https://www.eduskunta.fi/pdf/PeVL+24/2016" target="_blank">PeVL 24/2016 vp</a>).</p> <p>Perustuslakivaliokunnan työn kannalta voin erityisenä haasteina todeta, että perus- ja ihmisoikeudet eivät ehkä ole tällä hetkellä kovin ”muodissa” politiikassa. Havaittavissa on jopa pyrkimyksiä suojan olennaiseen heikentämiseen, mistä esimerkiksi voi mainita Yhdistyneissä Kuningaskunnissa esitetyt vaatimukset erota Euroopan ihmisoikeussopimuksesta.</p> <p>Hämmästyttävän yleistä on jopa lainvalmistelussa vedota siihen, että kansallisen sääntelyn katsotaan olevan hyväksyttävää, kunhan se täyttää esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen asettamat vaatimukset. Kuitenkin kansainväliset ihmisoikeudet asettavat vain oikeussuojan vähimmäistason. Suomalainen perusoikeusjärjestelmä voi antaa yksilön oikeuksille tehokkaampaa suojaa kuin kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Lisäksi on syytä huomata, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 53 artikla nimenomaisesti estää, että ihmisoikeussopimusta voitaisiin käyttää heikentämään kansallisen lainsäädännön yksilön oikeuksille antamaa parempaa suojaa.</p> <p>Kolmantena haasteena perustuslakivaliokunnan työn kannalta otan esille valiokunnan lausuntojen käsittelyn ja merkityksen niin eduskunnan muissa valiokunnissa, valtion hallinnossa ja esimerkiksi julkisessa keskustelussa. Usein vaikuttaa siltä, että monisivuisten perusteellisten lausuntojen tekstistä luetaan vain viimeinen virke, jonka mukaan ”lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä” ja muut perus- ja ihmisoikeuksien kannalta tärkeät esille nostetut seikat jätetään jatkokäsittelyssä huomiotta.</p> <p>Esimerkkinä tällaisesta käy kesäkuussa annettu lausunto ulkomaalaislain perheenyhdistämisen edellytysten tiukentamisesta (<a href="https://www.eduskunta.fi/pdf/PeVL+27/2016" target="_blank">PeVL 27/2016 vp</a>). Kesän aikana juuri tästä ulkomaalaislain muutoksesta käytiin julkisuudessa paljon keskustelua, ja monet esitetyt huolenaiheet olivat esillä jo perustuslakivalokunnan lausunnossa.<br /> Kyseisessä lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa muun muassa, että hallituksen esityksessä mainittua Suomen houkuttelevuuden vähentämistä turvapaikanhakumaana on pidettävä perusoikeuksien rajoittamisperusteiden hyväksyttävyysvaatimuksen kannalta varsin ongelmallisena perusteena lainsäädäntöhankkeelle. Näkemys perustui erityisesti perustuslain 22 pykälässä julkiselle vallalle asetettuun velvollisuuteen turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.</p> <p>Lisäksi valiokunta nosti esille, että varsin suureen euromäärään sidottu toimeentuloedellytys vaikuttaa muodostuvan oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta ongelmalliseksi sekä korosti suositusluonteisten ohjeiden ja velvoittavien oikeussääntöjen välistä eroa. Valiokunnan mukaan on harkittaessa toimeentuloedellytyksen täyttymistä noudatettava asiaa suoraan sääntelevien lainkohtien lisäksi myös perustuslakia ja ihmisoikeussopimusten määräyksiä.Valiokunta huomautti painokkaasti, että perheenyhdistämistä koskevassa päätöksenteossa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiin sekä ulkomaalaislain 6 §:n sääntelyyn lapsen edusta.</p> <p>Lopuksi perustuslakivaliokunta vielä totesi, että ulkomaalaislakiin on viimeisen vuoden aikana ehdotettu muutoksia useissa eri hallituksen esityksissä. Kokonaiskuvan saamista muutoksista ja niiden vaikutuksista helpottaisi se, että samaan lainsäädäntökokonaisuuteen liittyvät samanaikaiset muutokset koottaisiin yhteen hallituksen esitykseen tai niiden vaikutuksia arvioitaisiin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Valiokunta ei siis millään muodoin pitänyt esitystä sen paremmin suomalaisen valtiosäännön kuin ihmisoikeussopimusten näkökulmasta kokonaan ongelmattomana.</p> <p>Aloitin puheenvuoroni hämmästelemällä perustuslakivaliokunnasta käydyn julkisen keskustelun sävyä ja tyylilajia. Perustuslakivaliokunnan lausunnot ovat toisinaan arvostelun kohteena. Tällainen keskustelu on sinänsä demokraattisessa oikeusvaltiossa erittäin tarpeellista ja arvokasta. Arvokasta kuitenkin olisi myös, että tässä keskustelussa ei tahallisilla väärinymmärryksillä pyrittäisi nakertamaan valiokunnan arvovaltaa.</p> <p>Usein vaaditaan myös perustuslakivaliokunnan korvaamista erillisellä tuomareista koostuvalla perustuslakituomioistuimella. Keskustelu perustuslaissa omaksutuista perusratkaisuista on tärkeää. On kuitenkin syytä muistaa, että mikäli Suomessa siirryttäisiin jälkikäteen yksittäistapauksia käsittelevään perustuslakituomioistuimeen, menetettäisiin nykyisen ennakkovalvontaan perustuvan järjestelmän kiistattomat edut. Suomalaisen perustuslakivaliokuntajärjestelmän vahvuus on se, että ennen lakien voimaantuloa tarkastetaan niiden perustuslainmukaisuus ja suhde kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.</p> <p>Luonnollisesti tällainen eduskunnan työskentely edellyttää sitä, että perustuslakivaliokunnassa istuvat kansanedustajat sisäistävät perustuslakivaliokunnan työn pitkän historiallisen erityislaatuisuuden ja asettuvat tässä työskentelyssä päivänpoliittisten hallitus – oppositio  -asetelmien ulkopuolelle. Näin on myös valiokunnan työssä pääsääntöisesti tapahtunut.</p> <p>Toisaalta niissä maissa, joissa perustuslain valvonta keskittyy tuomioistuimiin, on usein aika selvästi ollut havaittavissa, että kun tuomarinimitykset ovat välittömästi sidoksissa poliittisten puolueiden voimasuhteisiin, niin välillisesti ovat myös tuomioistuimen ratkaisutkin. Tällaisesta käynee esimerkkinä Yhdysvaltain korkein oikeus, jonka tuomarinimitykset avoimesti ovat poliittisia. Esitetystä arvostelusta huolimatta perustuslakivaliokunta siis muodostaa varsin toimivan osan ihmisoikeuksien turvaamisessa.</p> <p>Annika Lapintie<br /> Kansanedustaja, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja</p> <p><strong>Kirjoitus on julkaistu Suomen valtiosääntöoikeudellisen seuran <a href="https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2016/10/03/annika-lapintieihmisoikeudet-perustuslakivaliokunnan-tyossa/">Perustuslakiblogissa</a> ja se perustuu kansanedustaja Annika Lapintien paneelipuheenvuoroon ”Ihmisoikeudet Suomen oikeudessa 25 vuotta” -juhlaseminaarissa Helsingin yliopistossa </strong><strong>12.9.2016. </strong></p> <p>The post <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi/2016/10/04/ihmisoikeudet-perustuslakivaliokunnan-tyossa/">Ihmisoikeudet perustuslakivaliokunnan työssä</a> appeared first on <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi">Annika Lapintie</a>.</p> Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana on toisinaan ollut ällistyttävää törmätä mitä hätkähdyttävämpiin kommentteihin valiokunnan toiminnasta ja jopa sen jäsenistä. Esimerkiksi julkisuudessa on luonnehdittu valiokunnan jäseniä ”keltanokiksi”. Tämä ei kuitenkaan anna lähellekään oikeaa kuvaa valiokunnan kokoonpanosta.

Nykyisen perustuslakivaliokunnan jäseninä istuu muun muassa kahden eduskuntapuolueen puheenjohtajat, jotka molemmat ovat myös työskennelleet ministereinä, Vihreiden Ville Niinistö ja Rkp:n Anna-Maja Henriksson. Samoin valiokunnan jäsenenä on juuri suurella äänimäärällä kokoomuksen varapuheenjohtajaksi valittu Antti Häkkänen. Valiokunnassa on jäsenenä myös Ilkka Kantola, joka on aikaisemmin toiminut piispana ja kuten tunnettua, on luterilaisen kirkon johto pitänyt korkeassa arvossa ihmisoikeuksia. Suurimman eduskuntapuolueen, keskustan edustajana valiokunnan varapuheenjohtajana toimii entinen ministeri ja laajalti eri puolueissa arvostusta nauttiva Tapani Tölli.

Perustuslakivaliokunnan 17 jäsenestä on seitsemällä juristin koulutus ja lisäksi valiokunnan sihteereinä on kolme taitavaa valtiosääntöoikeuteen ja perusoikeuksiin perehtynyttä sekä akateemisesti ja ammatillisesti ansioitunutta valiokuntaneuvosta.

Perustuslain 74 pykälän mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunnan harjoittama lainsäädännön ennakollinen valvonta on tärkein perustuslainmukaisuuden valvonnan muoto Suomessa. Valiokunnan lausuntokäytännöllä on keskeinen merkitys myös tuomioistuinten tulkitessa perustuslain säännöksiä.

Valiokunnan tulkinnat eivät ole olleet sidoksissa hallituspohjaan tai eduskunnan poliittisiin voimasuhteisiin, joten valiokunnan jäsenet eivät lakiesitysten perustuslainmukaisuutta arvioidessaan toimi omien puolueidensa, hallituksen tai opposition äänitorvena. Lausunnoissaan perustuslakivaliokunta pyrkii yksimielisiin ratkaisuihin.

Perustuslakivaliokunta kuulee lakiesityksistä esittelevää ministeriötä, asiantuntevimpia perustuslakiasiantuntijoita ja tilanteen mukaan myös muita oikeudellisia asiantuntijoita. Muista eduskunnan valiokunnista poiketen perustuslakivaliokunta ei kuule lausuntoasioissa eri suuntiin vetäviä intressitahoja.

Perustuslakivaliokuntaa on julkisuudessa arvosteltu siitä, että valiokunta kutsuu kuultavaksi aina uudelleen ja uudelleen vain muutamia samoja asiaan perehtyneitä asiantuntijoita. Tämäkään sitkeästi elävä väite ei vastaa todellisuutta. Esimerkiksi vuoden 2014 ja 2015 valtiopäivillä valiokunta antoi 90 lausuntoa, joita valmisteltaessa kuultiin noin sataa eri asiantuntijaa ja organisaatiota. Toki juuri valtiosääntöoikeuteen ja perus- ja ihmisoikeuksiin perehtyneiden asiantuntijoiden joukko on suhteellisen harvalukuinen. Valiokunnan tehtävä huomioon ottaen valtiosääntöasiantuntijoiden kuuleminen on kuitenkin välttämätöntä.

Suomalainen ainutlaatuinen järjestelmä, jossa lakiesitysten perustuslainmukaisuus tutkitaan ennakolta parlamentin valiokunnassa, toimii myös ikään kuin ”pelotevaikutuksena” eli hallituksen valmistellessa lakiesityksiä pyritään varmistumaan ennakolta myös siitä, että esitykset vastaavat Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut. Toki lainvalmistelussa on edelleen parantamisen varaa, minkä perustuslakivaliokuntakin on useasti lausunnoissaan todennut (ks. esim. PeVL 19/2016 vp).

Miten ihmisoikeuksien huomioon ottaminen sitten näkyy perustuslakivaliokunnan työssä? Yleisesti voin todeta, että ihmisoikeuksilla tarkoitetaan jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvia perustavaa laatua olevia oikeuksia ja nykyisin ihmisoikeuksilla tarkoitetaan erityisesti niitä oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.

Ihmisoikeussopimuksista keskeisin merkitys on Euroopan ihmisoikeussopimuksella, ja usein valiokunta viittaa sopimusta tulkitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin. Usein viitataan myös YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Myös useat muut kansainväliset sopimukset heijastuvat valiokunnan työhön.

Tärkeä on Suomen perustuslain 22 pykälä, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Ihmisoikeudet ovat lainsäädäntökäytännössä toimineet usein virikkeenä uudistusten käynnistämiselle ja lainsäädännön kehittämiselle, mutta usein myös esteenä tietynsisältöisen lainsäädännön toteuttamiselle.

Näistä voin mainita esimerkkeinä vuodelta 2014 valiokunnan lausunnon yhdenvertaisuuslaiksi, jolloin perustuslakivaliokunta piti tarpeellisena arvioida esitystä myös siltä osin, olisiko syytä mennä yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämisessä jopa ehdotettua pidemmälle. Tämä arvio perustui osin Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja YK:n yleissopimuksiin kuten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, rotusyrjinnän poistamista ja naisten syrjinnän poistamista koskeviin yleissopimuksiin sekä vammaisyleissopimukseen (PeVL 31/2014 vp).

Vuonna 2015 perustuslakivaliokunta käsitteli lakia kehitysvammaisten erityishuollosta ja totesi, että ottaen huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, on valiokunnan mielestä välttämätöntä, että lakiin sisällytetään säännös vapaudenriiston kohteena olevan henkilön ja hänen laillisen edustajansa oikeudesta saada tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset arvioitaviksi erityishuollon aikana (PeVL 15/2015 vp)

Vuonna 2016 perustuslakivaliokunta piti säätämisjärjestyskysymyksenä sitä, että Suomessa ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikanhakijan oikeusapu tuli taata kattavasti myös turvapaikkapuhuttelussa. Tämä arvio perustui osin lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen 22 artiklaan (PeVL 24/2016 vp).

Perustuslakivaliokunnan työn kannalta voin erityisenä haasteina todeta, että perus- ja ihmisoikeudet eivät ehkä ole tällä hetkellä kovin ”muodissa” politiikassa. Havaittavissa on jopa pyrkimyksiä suojan olennaiseen heikentämiseen, mistä esimerkiksi voi mainita Yhdistyneissä Kuningaskunnissa esitetyt vaatimukset erota Euroopan ihmisoikeussopimuksesta.

Hämmästyttävän yleistä on jopa lainvalmistelussa vedota siihen, että kansallisen sääntelyn katsotaan olevan hyväksyttävää, kunhan se täyttää esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen asettamat vaatimukset. Kuitenkin kansainväliset ihmisoikeudet asettavat vain oikeussuojan vähimmäistason. Suomalainen perusoikeusjärjestelmä voi antaa yksilön oikeuksille tehokkaampaa suojaa kuin kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Lisäksi on syytä huomata, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 53 artikla nimenomaisesti estää, että ihmisoikeussopimusta voitaisiin käyttää heikentämään kansallisen lainsäädännön yksilön oikeuksille antamaa parempaa suojaa.

Kolmantena haasteena perustuslakivaliokunnan työn kannalta otan esille valiokunnan lausuntojen käsittelyn ja merkityksen niin eduskunnan muissa valiokunnissa, valtion hallinnossa ja esimerkiksi julkisessa keskustelussa. Usein vaikuttaa siltä, että monisivuisten perusteellisten lausuntojen tekstistä luetaan vain viimeinen virke, jonka mukaan ”lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä” ja muut perus- ja ihmisoikeuksien kannalta tärkeät esille nostetut seikat jätetään jatkokäsittelyssä huomiotta.

Esimerkkinä tällaisesta käy kesäkuussa annettu lausunto ulkomaalaislain perheenyhdistämisen edellytysten tiukentamisesta (PeVL 27/2016 vp). Kesän aikana juuri tästä ulkomaalaislain muutoksesta käytiin julkisuudessa paljon keskustelua, ja monet esitetyt huolenaiheet olivat esillä jo perustuslakivalokunnan lausunnossa.
Kyseisessä lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa muun muassa, että hallituksen esityksessä mainittua Suomen houkuttelevuuden vähentämistä turvapaikanhakumaana on pidettävä perusoikeuksien rajoittamisperusteiden hyväksyttävyysvaatimuksen kannalta varsin ongelmallisena perusteena lainsäädäntöhankkeelle. Näkemys perustui erityisesti perustuslain 22 pykälässä julkiselle vallalle asetettuun velvollisuuteen turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Lisäksi valiokunta nosti esille, että varsin suureen euromäärään sidottu toimeentuloedellytys vaikuttaa muodostuvan oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta ongelmalliseksi sekä korosti suositusluonteisten ohjeiden ja velvoittavien oikeussääntöjen välistä eroa. Valiokunnan mukaan on harkittaessa toimeentuloedellytyksen täyttymistä noudatettava asiaa suoraan sääntelevien lainkohtien lisäksi myös perustuslakia ja ihmisoikeussopimusten määräyksiä.Valiokunta huomautti painokkaasti, että perheenyhdistämistä koskevassa päätöksenteossa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiin sekä ulkomaalaislain 6 §:n sääntelyyn lapsen edusta.

Lopuksi perustuslakivaliokunta vielä totesi, että ulkomaalaislakiin on viimeisen vuoden aikana ehdotettu muutoksia useissa eri hallituksen esityksissä. Kokonaiskuvan saamista muutoksista ja niiden vaikutuksista helpottaisi se, että samaan lainsäädäntökokonaisuuteen liittyvät samanaikaiset muutokset koottaisiin yhteen hallituksen esitykseen tai niiden vaikutuksia arvioitaisiin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Valiokunta ei siis millään muodoin pitänyt esitystä sen paremmin suomalaisen valtiosäännön kuin ihmisoikeussopimusten näkökulmasta kokonaan ongelmattomana.

Aloitin puheenvuoroni hämmästelemällä perustuslakivaliokunnasta käydyn julkisen keskustelun sävyä ja tyylilajia. Perustuslakivaliokunnan lausunnot ovat toisinaan arvostelun kohteena. Tällainen keskustelu on sinänsä demokraattisessa oikeusvaltiossa erittäin tarpeellista ja arvokasta. Arvokasta kuitenkin olisi myös, että tässä keskustelussa ei tahallisilla väärinymmärryksillä pyrittäisi nakertamaan valiokunnan arvovaltaa.

Usein vaaditaan myös perustuslakivaliokunnan korvaamista erillisellä tuomareista koostuvalla perustuslakituomioistuimella. Keskustelu perustuslaissa omaksutuista perusratkaisuista on tärkeää. On kuitenkin syytä muistaa, että mikäli Suomessa siirryttäisiin jälkikäteen yksittäistapauksia käsittelevään perustuslakituomioistuimeen, menetettäisiin nykyisen ennakkovalvontaan perustuvan järjestelmän kiistattomat edut. Suomalaisen perustuslakivaliokuntajärjestelmän vahvuus on se, että ennen lakien voimaantuloa tarkastetaan niiden perustuslainmukaisuus ja suhde kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Luonnollisesti tällainen eduskunnan työskentely edellyttää sitä, että perustuslakivaliokunnassa istuvat kansanedustajat sisäistävät perustuslakivaliokunnan työn pitkän historiallisen erityislaatuisuuden ja asettuvat tässä työskentelyssä päivänpoliittisten hallitus – oppositio  -asetelmien ulkopuolelle. Näin on myös valiokunnan työssä pääsääntöisesti tapahtunut.

Toisaalta niissä maissa, joissa perustuslain valvonta keskittyy tuomioistuimiin, on usein aika selvästi ollut havaittavissa, että kun tuomarinimitykset ovat välittömästi sidoksissa poliittisten puolueiden voimasuhteisiin, niin välillisesti ovat myös tuomioistuimen ratkaisutkin. Tällaisesta käynee esimerkkinä Yhdysvaltain korkein oikeus, jonka tuomarinimitykset avoimesti ovat poliittisia. Esitetystä arvostelusta huolimatta perustuslakivaliokunta siis muodostaa varsin toimivan osan ihmisoikeuksien turvaamisessa.

Annika Lapintie
Kansanedustaja, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Suomen valtiosääntöoikeudellisen seuran Perustuslakiblogissa ja se perustuu kansanedustaja Annika Lapintien paneelipuheenvuoroon ”Ihmisoikeudet Suomen oikeudessa 25 vuotta” -juhlaseminaarissa Helsingin yliopistossa 12.9.2016.

The post Ihmisoikeudet perustuslakivaliokunnan työssä appeared first on Annika Lapintie.

]]>
3 http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223878-ihmisoikeudet-perustuslakivaliokunnan-tyossa#comments Tue, 04 Oct 2016 10:39:47 +0000 Annika Lapintie http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223878-ihmisoikeudet-perustuslakivaliokunnan-tyossa
Vanhuspalveluista leikataan häpeällisesti http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223760-vanhuspalveluista-leikataan-hapeallisesti Uskon, että valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että meillä on varaa pitää hyvää huolta vanhuksistamme ja että vanhuspalveluihin tarvitaan lisää niin laatua kuin rahaakin. Silti vanhuspalveluista leikataan häpeällisesti. Keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus ovat sopineet ensi vuoden budjetin yhteydessä vanhuspalvelujen heikentämisestä entisestään. Vanhustenhoidosta aiotaan kerätä kymmenien miljoonien säästöt. <p>Tänään vietetään vanhustenpäivää, joka käynnistää vanhustenviikon. Vanhustenpäivällä on pitkät perinteet, sitä on vietetty Suomessa vuodesta 1954 lähtien. Tämän vuoden teemana on oppiminen ja pääjuhlaa juhlitaan tänään Jyväskylässä, tilaisuudessa muun muassa palkitaan vuoden vanhusteko.</p> <p>Turun piispa Kaarlo Kalliala totesi Kirkon diakonian päivien avauspuheessaan, että vanhuspalvelujen jättileikkausten vuoksi vanheneminen Suomessa merkitsee uhanalaisuutta ja altistaa turvattomuuden kokemukselle. Tämä on valitettavasti totta.</p> <p>Vanhuspalvelulakia karsitaan kylmästi. Tähän asti laki on taannut iäkkäille ihmisille vastuutyöntekijän, joka on seurannut palvelusuunnitelman toteutumista ja avustanut tarvittaessa palvelujen ja etuuksien saantiin liittyvissä asioissa. Nyt hallitus on päättänyt poistaa vastuutyöntekijät vanhuspalvelulaista.</p> <p>Lisäksi laista poistetaan listaus siitä, mitä erityisasiantuntemusta kunnalla on oltava käytössään iäkkäiden palvelujen järjestämiseksi. Nykylain mukaan erityisasiantuntemusta on oltava esimerkiksi geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen ja monialaisen kuntoutuksen alalta. Kun erityisasiantuntemuksen perään ei enää tarvitse kysellä, saadaan hallituksen mukaan säästöjä. Todellisuudessa juuri moniammatillisen osaamisen avulla voidaan kustannustehokkaasti kuntouttaa ihmisiä voimaan paremmin.</p> <p>Vanhustenhoidon hoitajien kelpoisuusvaatimuksia höllennetään. Esimerkiksi vanhainkodeissa on toki tehtäviä, joita voi hoitaa vähemmälläkin koulutuksella, mutta suunta on huolestuttava. Laadukkaan ja turvallisen hoidon perusta on koulutus ja osaaminen.</p> <p>Ehkä rajuin heikennyksistä on vanhainkotien ja ympärivuorokautisen palveluasumisen hoitajamitoituksen pienentäminen. Hoitohenkilökunnasta pyyhkäistään pois 20 prosenttia puhtaasti säästösyistä.</p> <p>Hallituksen kielellä kyseessä on ”hoitajamitoituksen tarkistaminen”. Tarkistetaanpa, mitä tästä seuraa.</p> <p>Super on laskenut, että hyvä perushoito voidaan tarjota, kun hoitajalla on vuorokaudessa 150 minuuttia kutakin hoidettavaa kohden. Hyvä perushoito tarkoittaa, että hoitajalla on aikaa auttaa peseytymisessä, ruokailuissa, WC-käynneillä ja pukeutumisessa sekä tehdä tarvittavat sairaanhoidolliset ja lääkehoidolliset toimenpiteet. Kaiken tämän lisäksi hyvä hoito on myös terveydentilan seurantaa ja hoidon tarpeen arviointia.</p> <p>Nykyisellä 0,5:n henkilömitoituksella päästään 135 minuuttiin per hoidettava. Tässä ajassa voidaan toteuttaa perushoito, ruoka ja vuodepaikka. Kun mitoitus nyt lasketaan 0,4:än aikaa jää enää 108 minuuttia. Tämä vaikuttaa suoraan perushoidon tasoon. Puhumattakaan mahdollisuudesta ulkoiluun ja virikkeelliseen terveyttä ja hyvinvointia lisäävään toimintaan. Tai mahdollisuudesta kohtaamiseen ja läsnäoloon.</p> <p>Aluehallintovirasto on ottanut hallituksen aikeisiin aivan oikean kannan todetessaan, että hoitajamitoituksen pienentäminen on riski asiakasturvallisuudelle ja hoidon laadulle. Myös Valvira on todennut, ettei oikeus hyvään ja laadukkaaseen hoitoon toteudu, jos mitoitusta lasketaan.</p> <p>Tilanne on kohtuuton myös hoitajille. He haluavat tehdä työnsä hyvin, mutta kuinka tarjota hyvää hoitoa kun aikaa ei ole ja kädet eivät riitä?</p> <p>Kotihoidon kehittäminen on ehdottomasti tarpeen, mutta kärkihankkeiden ja kokeilujen siivellä ei saa leikata laitoshoidosta. Kaikki eivät pärjää kotona. Ympärivuorokautisessa hoidossa ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja eniten hoitoa tarvitsevat ihmiset. On häpeäksi, että heidän hoivastaan leikataan.</p> <p>The post <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi/2016/10/02/vanhuspalveluista-leikataan-hapeallisesti/">Vanhuspalveluista leikataan häpeällisesti</a> appeared first on <a rel="nofollow" href="http://lapintie.vas.fi">Annika Lapintie</a>.</p> Uskon, että valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että meillä on varaa pitää hyvää huolta vanhuksistamme ja että vanhuspalveluihin tarvitaan lisää niin laatua kuin rahaakin. Silti vanhuspalveluista leikataan häpeällisesti. Keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus ovat sopineet ensi vuoden budjetin yhteydessä vanhuspalvelujen heikentämisestä entisestään. Vanhustenhoidosta aiotaan kerätä kymmenien miljoonien säästöt.

Tänään vietetään vanhustenpäivää, joka käynnistää vanhustenviikon. Vanhustenpäivällä on pitkät perinteet, sitä on vietetty Suomessa vuodesta 1954 lähtien. Tämän vuoden teemana on oppiminen ja pääjuhlaa juhlitaan tänään Jyväskylässä, tilaisuudessa muun muassa palkitaan vuoden vanhusteko.

Turun piispa Kaarlo Kalliala totesi Kirkon diakonian päivien avauspuheessaan, että vanhuspalvelujen jättileikkausten vuoksi vanheneminen Suomessa merkitsee uhanalaisuutta ja altistaa turvattomuuden kokemukselle. Tämä on valitettavasti totta.

Vanhuspalvelulakia karsitaan kylmästi. Tähän asti laki on taannut iäkkäille ihmisille vastuutyöntekijän, joka on seurannut palvelusuunnitelman toteutumista ja avustanut tarvittaessa palvelujen ja etuuksien saantiin liittyvissä asioissa. Nyt hallitus on päättänyt poistaa vastuutyöntekijät vanhuspalvelulaista.

Lisäksi laista poistetaan listaus siitä, mitä erityisasiantuntemusta kunnalla on oltava käytössään iäkkäiden palvelujen järjestämiseksi. Nykylain mukaan erityisasiantuntemusta on oltava esimerkiksi geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen ja monialaisen kuntoutuksen alalta. Kun erityisasiantuntemuksen perään ei enää tarvitse kysellä, saadaan hallituksen mukaan säästöjä. Todellisuudessa juuri moniammatillisen osaamisen avulla voidaan kustannustehokkaasti kuntouttaa ihmisiä voimaan paremmin.

Vanhustenhoidon hoitajien kelpoisuusvaatimuksia höllennetään. Esimerkiksi vanhainkodeissa on toki tehtäviä, joita voi hoitaa vähemmälläkin koulutuksella, mutta suunta on huolestuttava. Laadukkaan ja turvallisen hoidon perusta on koulutus ja osaaminen.

Ehkä rajuin heikennyksistä on vanhainkotien ja ympärivuorokautisen palveluasumisen hoitajamitoituksen pienentäminen. Hoitohenkilökunnasta pyyhkäistään pois 20 prosenttia puhtaasti säästösyistä.

Hallituksen kielellä kyseessä on ”hoitajamitoituksen tarkistaminen”. Tarkistetaanpa, mitä tästä seuraa.

Super on laskenut, että hyvä perushoito voidaan tarjota, kun hoitajalla on vuorokaudessa 150 minuuttia kutakin hoidettavaa kohden. Hyvä perushoito tarkoittaa, että hoitajalla on aikaa auttaa peseytymisessä, ruokailuissa, WC-käynneillä ja pukeutumisessa sekä tehdä tarvittavat sairaanhoidolliset ja lääkehoidolliset toimenpiteet. Kaiken tämän lisäksi hyvä hoito on myös terveydentilan seurantaa ja hoidon tarpeen arviointia.

Nykyisellä 0,5:n henkilömitoituksella päästään 135 minuuttiin per hoidettava. Tässä ajassa voidaan toteuttaa perushoito, ruoka ja vuodepaikka. Kun mitoitus nyt lasketaan 0,4:än aikaa jää enää 108 minuuttia. Tämä vaikuttaa suoraan perushoidon tasoon. Puhumattakaan mahdollisuudesta ulkoiluun ja virikkeelliseen terveyttä ja hyvinvointia lisäävään toimintaan. Tai mahdollisuudesta kohtaamiseen ja läsnäoloon.

Aluehallintovirasto on ottanut hallituksen aikeisiin aivan oikean kannan todetessaan, että hoitajamitoituksen pienentäminen on riski asiakasturvallisuudelle ja hoidon laadulle. Myös Valvira on todennut, ettei oikeus hyvään ja laadukkaaseen hoitoon toteudu, jos mitoitusta lasketaan.

Tilanne on kohtuuton myös hoitajille. He haluavat tehdä työnsä hyvin, mutta kuinka tarjota hyvää hoitoa kun aikaa ei ole ja kädet eivät riitä?

Kotihoidon kehittäminen on ehdottomasti tarpeen, mutta kärkihankkeiden ja kokeilujen siivellä ei saa leikata laitoshoidosta. Kaikki eivät pärjää kotona. Ympärivuorokautisessa hoidossa ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja eniten hoitoa tarvitsevat ihmiset. On häpeäksi, että heidän hoivastaan leikataan.

The post Vanhuspalveluista leikataan häpeällisesti appeared first on Annika Lapintie.

]]>
2 http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223760-vanhuspalveluista-leikataan-hapeallisesti#comments Sun, 02 Oct 2016 05:00:52 +0000 Annika Lapintie http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223760-vanhuspalveluista-leikataan-hapeallisesti